Voiko olla hyvä vain harjoittelemalla? Ja muita pohdintoja.

Tänään oli koulussa yrittäjyyskurssilla tehtävänä miettiä osaamispääomaa ja muotoilijan muotokuvaa. Samaa omien vahvuuksien löytämistä ja kehittämistä piti tänään pohtia myös Vapaudu mielesi kahleista -haasteessa.

Olen tuota teemaa miettinyt jo kesällä psykologin istunnoissa, enkä siihen silloinkaan kamalasti löytänyt vastauksia. Tai löysin joo silloin, mutta niillä ei ollut mitään tekemistä ammatti-identiteetin tai muotoilun kanssa. Hieman hankala on myydä muotoiluosaamista sillä, että "hei, mä en osaa piirtää enkä oikein siitä tykkää, mutta oon mä hyvä leipomaan". Hip hurraa! Luulin jo päässeeni epäammattimaisuuteni aiheuttamasta ahdistuksesta, kunnes jälleen kerran oli aika pohtia, missä olen hyvä ja miten sitä voisi myydä.

Voiko hyväksi tulla vain harjoittelemalla? Eikö missään voisi olla hyvä ihan luonnonlahjakkuutena? En pidä harjoittelusta. Tai pidän, Unnan kanssa treenaaminen on ihan kivaa. Ja salilla käynti. Mutta jos puhutaan taitojen treenaamisesta esimerkiksi piirtämällä, mallintamalla tai muuta sellaista. En jaksa enkä halua. Eli en voi kehittyä? En jaksa kaivaa piirustusvälineitä esille, sillä ensimmäisen viivankin aikaansaaminen paperille on tuskaa. Käsi ei tee sitä, mitä mieli näkee. Ja joka kerta sama juttu.

Muutama viikko sitten päätin aloittaa uuden haasteen taitojeni kehittämiseksi. Joka päivä oli tarkoitus piirtää (tavoite 1) ja kirjoittaa jotain positiivista kyseisestä päivästä (tavoite 2). No, arvaatkaapa montako päivää jaksoin? Viisi päivää! Olen joskus myöskin aloittanut projektin, jossa tarkoitus oli kuvata itseni ja Unna 365 päivänä samaan kuvaan. No, sitä jaksoin ehkä pari viikkoa. Tai kun ajattelin, että kuvaan Unnaa nukkumassa kuukauden ajan. Muistin ehkä viikon..

Olenko vain väärällä alalla? Sinällään tällä ei ole tässä hetkessä mitään merkitystä. Koulua on jäljellä _todella_ vähän, joten se käydään loppuun eniveis. Mutta jos opiskelisinkin jotain liikuntaan liittyvää? Tai koiriin? Tai kakkuihin? Jaksaisinko silloin kehittää taitojani jatkuvasti?

Onko ongelma siinä, että minulla on jonkin sortin auktoriteettiongelma? Itsensä kehittäminen on mukavaa, jos sitä tekee täysin itsekkäistä syistä (mitä kyllä mun mielestä tuon opiskelunkin pitäisi olla, mutta kun ei ole..) ja itseään varten. Jos minua vaaditaan kehittymään, iskee epätoivo ja hankaluus. Mutta kun kukaan ei vaadi minua olemaan parempi leipoja tai tehokkaampi salitreenaaja, paineita ei tule ja kehitys tulee huomaamatta. 

Ensimmäistä kouluviikkoa edeltävänä sunnuntaina aloitin positiivisuushaasteen, jossa tarkoituksena oli yrittää kehittää positiivista ajattelua ja jättää negatiiviset asiat vähemmälle huomiolle. Haasteita oli jo ensimmäisellä viikolla ihan roppakaupalla, mutta kuitenkin viikon jälkeen olin valmis laittamaan viikon pakettiin, sunnuntainkin kruunasi ihana syyskelissä vietetty retkipäivä. Toisella viikolla oli ohjelmaa niin paljon, etten juurikaan ehtinyt asioita miettimään. Tai sen verran mietin, että enää ei niin paljon harmittanut ajaa tunnin tai kahden takia koululle vaan otti asian positiivisella kannalla vastaan: loppupäivän saa tehdä muita juttuja. Sunnuntain kruunasi jälleen hauska kokemus, kun olin kaverilla korumallina kuvauksissa. Lopputulemana viikko 2 siis positiivisten viikkojen purkkiin.

Olisi vain niin paljon mukavampaa olla positiivinen ja iloinen, että jatkan harjoitusta tämänkin ja toivottavasti vielä tulevatkin viikot. Siitäkin huolimatta, että en tiedä missä olen hyvä...

Siinäpä avautumista kerrakseen!

Stressin paluu

Stressi on palannut, jos ei nyt ihan yhtä pahana kuin keväällä, niin palannut kuitenkin. Kahden viikon päästä odottaa paluu kouluun ja samalla opinnäytetyön aloitus (viimeistään). Tämä lähenevä kouluun paluu on saanut taas pään ja kropan aivan sekaisin ja viimeiset kaksi viikkoa maha on ollut kipeä ja sekaisin ja ärtymystaso sadassa.

Viikon päästä on myös lääkärille seuranta-aika ja tuossa vielä jokunen viikko sitten toivoin, että olisin voinut ehdottaa jo lääkkeen poisjättämistä. Nyt kuitenkin olo on sen verran huono, että tuskin pääsen lääkkeestä eroon vielä hetkeen. Toisaalta, jos olo on lääkkeestä huolimatta lähes yhtä huono kuin keväällä, niin mitä hyötyä lääkkeestä on silloin ollut?

Ajatukset on jo ensikeväässä ja mahdollisessa valmistumisessa (jos vain saan keväälle työharjoittelupaikan) enkä malttaisi odottaa, että pääsen eroon koulusta. Normaali säännöllinen arki säännöllisine työvuoroineen houkuttelisi uskomattoman paljon. Ja sitten olisi tilaa niille omille haaveille..

Nyt kuitenkin vielä kaksi viikkoa vapaata, jolloin olisi hyvä yrittää saada olo korjaantumaan sen verran, että on voimia pakertaa koulu ja oppari kasaan. Kun osaisi edes hetken nauttia lomasta ilman, että murehtii tulevaa..

Jos vain jaksaisi urheilla ja ulkoilla, syödä hyvin ja nukkua, niin olokin saattaisi korjaantua. Huomenna tartun opparikirjoihin ja koitan tehdä työsuunnitelman alta pois. Olisi taas yksi stressin aihe vähemmän.

Siihen asti, jaksamisiin!

Joko tapahtuu?

Olen jo seonnut laskuissa monesko diettiviikko on menossa ja kun mukaan lasketaan yksi Savonlinnan reissu herkutteluineen, niin eipä tuon niin väliksikään ole. Eilen aamulla huomasin kuitenkin iloisen asian astellessani vaakalle: paino on pudonnut! Ei nyt mitään ultimaalisia lukemia, mutta lähtötilanteesta ollaan tultu alas nyt 1,5kg. Jee! Hellekelien onni on, että ei ole kamala nälkä ja vatsakin on alkanut tottumaan pienempiin annoksiin. Salaattia erilaisilla höysteillä on pääasiallinen ruokani tällä hetkellä, joinain päivinä lämmintä ruokaa, kuten eilen kun grillasin kanaa ja kasviksia.

Maha oireilee taas stressistä: enää kuukausi aikaa koulun ja opparin aloittamisen alkuun ja epäsäännölliset työvuorot. Olisi jo kiva jättää nämä stressaamiset taakse. Mutta minkäs teet. Päivä kerrallaan pärjäiltävä.

Ruokavaliosta vielä sen verran, että huomasin reissun aikana kasvoihini ilmestyneen omituista karheaa näppylää. Sitä ei silmällä juurikaan erottanut, mutta kasvoja pestessä ja rasvatessa sen tunsi. Reissussa söin mm. korppujauhoilla leivitettyjä muikkuja, croissantteja sekä ruisleipää, jossa oli vehnäjauhoja. Voisikohan olla niiden aikaansaannosta? Nyt kotona puhdasta ruisleipää syödessä ja muita viljoja vältellessä näppylät ovat hävinneet.

Tänään kävin pitkästä aikaa salilla. Viimeaikoina on jäänyt tuo liikuntakin aika vähälle. Kyllä tarkeni, mutta olipas mukavaa :)

Diettikuulumisia

Nyt olisi taas reilu viikko takana tätä diettiä. Viikossa paino on pudonnut n. 0,7kg. Ei siis mikään päätähuimaava vauhti, mutta edistystä. Ja olen ollut hieman lepsu, sillä raakasuklaata on mennyt enemmän kuin laki sallii ja ruisleipäkin on maistunut. Heti, kun piti palata takaisin töihin, ruoka-ajat on heitelleet ja niitä on jäänyt välistä. Kotona ollessa nälkä ei ole kyllä vaivannut, mutta maanantaina töissä nälkä kalvoi koko ajan. Hassua sinällään, että kulutus on kotona ollessa ollut varmasti suurempi kuin töissä..

Viikonloppuna vaatteita sovitellessa katselin tätä kroppaa kokovartalopeilistä. Ei mitään kamalan nättiä katsottavaa. Sitä on niin helppo sulkea silmänsä ja olla katsomatta itseään peilistä. Edes kuntosalin jumppasalissa ei ole peiliä. Kuntosalin puolella kylläkin.. Kropasta kyllä todellakin huomaa, että painoa on tullut keväästä 11kg lisää. Vaikka kaikki sanovatkin, ettei sitä huomaa. Kiitos hienotunteisuudesta! :)

Viimeviikon liikuntasaldo oli kuitenkin ihan kiitettävä. Kävin jumppaamassa, tanssimassa, salilla, pesin mattoja ja lenkkeilin koiran kanssa. Olenkin ajatellut, että nyt olisi hyvä aika kehittää positiivinen riippuvuus taas liikuntaan, sillä leipominen on unohdettava ainakin toistaiseksi. Jotainhan sitä on tehtävä hullunkiilto silmissä, jotta voi toisille keulia :)

Tänään olisi vuorossa taas tuo Sh'bam eli tanssillinen jumppatunti. Loppuviikosta jos koittaisi käydä taas salilla ja viikonloppuna juoksemassa.
 

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

No added sugar

Viimeisestä valituksesta toivuttuani olen nyt päättänyt aloittaa uudelleen sokerittoman (eli aikalailla herkuttoman) kauden. Viime heinäkuusta talvelle kestänyt lisätyn sokerin välttely oli odotettua helpompaa, joten on aika palata sen pariin. Vaaka näyttää tähtitieteellisiä lukemia ja jos annan herkuille pikkusormen, se vie koko käden.

Viikon ajan olen syönyt kuin syöttövasikka ja paino kiipesi lukemaan 65kg. Tästä olisi tarkoitus saada ainakin viisi kiloa pois, mutta mielellään vaikka 7. En edes tiedä onko se mahdollista lääkityksen aikana, mutta yrittänyttä ei laiteta. Eilen meni kotitekoista kaurasuklaakeksiä puoli pellillistä, puolikas pussi sipsejä ja mummon tekemää bostonkakkua. Illalla vatsa oli ihan tajuttoman kipeä (tai ei vatsa niinkuin normaalisti) vaan ilmeisesti minua närästi. Kamala korvennus loppui yhden Samarin-pussin jälkeen.  Nyt vasta tajusin, että olen ilmeisesti aikaisemminkin kärsinyt vastaavista oireista, mutta en ole koskaan osannut yhdistää sitä närästykseen!

Tämä on nyt julkista, joten herkuista on pysyttävä erossa. Jos näätte minua tunkemassa naamaani herkkuja, taklatkaa tai ainakin torukaa!

No added sugar for me!

Herkkuja ja vaivoja. Tai sitten ei?

Olen tässä kesäloman aikana ja ennen lomaa miettinyt taas näitä syömisasioitani. Ja olen tehnyt havaintoja, jotka eivät tee minua onnelliseksi. Ainakaan tässä elämäntilanteessa..

Sain siis lääkäriltä ohjeet painonhallintaan, joka suurimmaksi osaksi johtuu tämänhetkisestä lääkityksestä. Ehdin tuota ruokavaliota noudattamaan noin kaksi viikkoa ennenkuin kesälomani alkoi ja lähdimme reissuun. Reissussa annoin periksi syömisilleni, sillä en halunnut siitä stressiä. Painonhallinta ja kituminen saisi luvan jatkua sitten, kun ollaan palattu kotiin.

Alla olevissa kuvissa on poimintoja dieettiruoastani. Pääasiassa salaattia proteiinilla ja keittoa. Maitotuotteita rasvattomana ja maustamattomana. Ja mikä on tulos? No, paino putosi kahdessa viikossa noin kaksi kiloa. Se on jee! Mutta vatsan toiminta meni totaalisesti sekaisin. Äkilliset vatsakivut ja sekaisin menevä maha palasi takaisin. Milloin olin jumissa tai päinvastoin kaikki tuli pihalle. Olo oli todella nihkeä sen lisäksi, että koko ajan oli nälkä!

 

Kun lomalla ja ennen lomaa söin vapaasti, mitä mieli teki, oli oloni itseasiassa paljon parempi. Vatsa ei ollut kipeä, se toimi moitteettomasti eikä koko ajan tarvinnut miettiä, mitä voin ja mitä en voi vatsani takia tehdä. Mikäli lääkkeen aiheuttaman aineenvaihdunnan hidastumisen takia en olisi ruvennut lihomaan (ja tiedoksi, en todellakaan ole syönyt herkkuviikoillakaan pelkkiä kakkuja, mutta esimerkkikuvissa ne on tarkoituksella) ja olisin voinut herkutteluni voinut kuitata sillä, että liikun runsaammin, jos haluan herkutella, olisin ehdottomasti jatkanut vapaata syömistä. 

Alla olevissa kuvissa syömisiä vapaasyöntiviikoilta..

Nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että joudun syömään "terveellisellä" tavalla kituuttaen itseni nälässä ja kärsimään vatsavaivoista laihtumisen takia. Ja laihduttamaan joudun, koska yritän saada lääkkeillä saada muuten oloni pysymään parempana ja että kykenen ylipäätään syömään.

Ei ole reilua!

Painonhallintahommia

Se alkoi meikäläisellä sitten painonhallintaviikot ja näillä näkymin ne kestävät hamaan tulevaisuuteen. Voidaan jopa puhua elämäntapamuutoksesta..

Kävin aamulla lääkärissä, sillä lääkityksen aloituksen jälkeen paino on noussut aika kiivasta tahtia. Osansa aiheuttaa lääkityksen ja sen myötä paremman unen aiheuttama lisääntynyt ruokahalu ja toisaalta lääkityksen sivuvaikutus eli hidastunut aineenvaihdunta. Kiloja on tullut talvesta +10 ja viimeisen kahden kuukauden aikana niistä 6 kg. Tämä alkaa jo vaikuttamaan siinä määrin, että vaatekaappi on laitettava pian uusiksi ellei muutosta ala tulla (työhousut piti jo viimeviikolla vaihtaa kokoa isompaan).

Lääkärin viesti oli selvä. Joko lääkitys vaihdetaan, jolloin saattaa tulla muita haittavaikutuksia tai sitten aloitan painontarkkailun ja muutan ruokavaliotani. Tarkemmin sanottuna syön samoja aineksia kuin ennenkin, mutta paaaaaaljon vähemmän ja säännöllisemmin.

Saattaa kuulostaa typerälle, että pitää käydä lääkäriltä kuulemassa, miten pitää syödä. Mutta kävinpä kuitenkin. Päivän tulisi koostua kolmesta pääateriasta, joita ovat aamupala, lounas ja kotiin tultua jokin kevyt ruoka. Tämän lisäksi kaksi välipalaa ja iltapala. Ja nämä välipalat on sitten pieniä. Aamupalasta karsitaan puolet pois, lounaasta ainakin pasta. Ja iltapalaksi jotain ihan pientä.

Ruokavalioon lisää kasviksia, lisää maitotuotteita (rasvattomia) ja mahdollisuuksien mukaan hedelmiä. Lihaa ei joka päivä ruoalla. Pasta ja riisi pois, perunaa ja kvinoaa tilalle tarvittaessa. Lautaselle lohta ja kananmunaa. Ja kasvirasvaa mielellään leivälle. Ja sitä leipää vain vähän.

Ja se herkkulakko. Se nyt on sanomattakin selvää, että se jatkuu.. tai ei kai sitä voi lakoksi kutsua, jos syö herkkuja kerran viikossa. Mutta nekin herkut nyt laitetaan syyniin eli kyseessä ei todellakaan voi olla mikään aamusta iltaan mättöpäivä.

Ja mikä pahinta, on koko ajan nälkä. Nytkin.

Tasapainoilua harrastusten välillä

Eilen koin taas ei-niin-mukavan ahaa-elämyksen, sillä olin koko sateisen päivän leiponut herkkuja ja samalla maistellut niitä ihan kiitettävästi. Herkut muuten löytyvät täältä.

Illalla salille lähtiessä olo oli kärttyinen, sillä salivaatteet (pitkät housut ja toppi) eivät meinanneet mennä päälle ja päällä sitten kiristivät ja puristivat niin paljon, ettei meinannut henki kulkea. Salilla juoksin 10 minuutin lämmittelyt ja sen jälkeen rääkkäsin jalkoja muutamissa laitteissa ja kyykkimällä kahvakuulan kanssa. Lopuksi vatsaa, selkää ja kylkiä sekä hetki venyttelyä. Saliraivoissani taas mietin, että miten hankala on sovittaa yhteen kaksi niin erilaista harrastusta. Kuntoilua olisi hyvä harrastaa, että jaksaa ylipäänsä tehdä mitään muuta ja se on joskus  jopa kivaa. Mutta sitten kun toisessa vaakakupissa keikkuu intohimo leipomiseen ja usein vielä erittäin voi- ja suklaapitoiseen sellaiseen, niin ääh! Ja kun oon siinä hyvä, leipomisessa siis. Ainakin omasta mielestä. En siis haluaisi lopettaa jotain sellaista, missä oon hyvä.

Toki voisin leipoa jotain terveellistä, muttakun se ei oo niin hyvää tai voisin leipoa vaikka vain kerran kuussa, muttakun se leipomisvimma iskee milloin sattuu. Kaikista paras vaihtoehto olisi se, että voisin leipoa toisille. Silloin pääsisin värkkäilemään herkkuja, saisin niistä kehuja, mutta sitten niitä herkkuja ei olisi pakko syödä kaikkia itse. Illalla laitoin lopun eilisestä bostonkakusta pakastimeen (eli siis yli puolet kakusta), jospa se siellä pysyisi vaikka ensiviikonloppuun (jolloin muuten satavarmana tekee mieli leipoa jotain ihan muuta). Pitäisköhän alkaa leipomaan jotain miniatyyrijuttuja, niin ei ois niin paljon syötävää. Ja kuvailla vois suurennuslasin läpi :)

Ehkä siis yritän jatkossa rajoittaa leipomista sitten vaikka yhdeksi kerraksi kuukaudessa ellei ole jotain juhlia tai muita, johon leivon muille. Ja salilla ja juoksemassa koitan käydä enemmän.

Osittain painonnousu johtuu kuitenkin lääkityksestä, mutta en haluaisi liikaa siihenkään tuudittautua. Tuskin kilot katoaa itsestään, sitten joskus, kun lääkityksestä pääsee eroon.. Ja onpahan itsellä ainakin sellainen olo, että on jotain yrittänyt asialle tehdä.

Onneksi salaatintaimet kurkkivat kasvatuslaatikosta, onpahan jotain syömistä kesäksi..

Jumppapatjakin on viimeaikoina toiminut lähinnä koirien puruleluna.. :/

Osittain lomalla

Eilen oli kevään viimeinen koulupäivä ja virallisesti olen siis kesälomalla. Omalla kohdalla tämä lomailu kuitenkin tarkoittaa sitä, että työnteko hetkellisesti lisääntyy palkkatyön merkeissä. Onneksi siitäkin on kesäloma tiedossa jo muutaman viikon päästä!

Eilinen ilta ja tämä aamu on mennut nenä kiinni tietokoneessa, kun olet yrittänyt viimeistellä asiakasprojektiani palautuskuntoon. Keskiviikkona käytiin Unnan kanssa taas lääkärissä, sillä tassu oli tulehtunut jo viime viikolla rokotusreissun aikaan, mutta en sitä silloin vielä tajunnut. Nyt koiralla kauluri ja tassua pestään ja paketoidaan ahkerasti. Ensimmäisen loma-aamun kunniaksi toinen koira päätti olla ripulilla. Hyvää lomaa minulle!

Eilen koululla vietettiin viimeistä palautuspäivää nyyttikestien lomassa. Mukavampi istua katsomassa esityksiä ja napostella samalla herkkuja. Söin pullaa (venhäjauhoista ja tavallisesta maidosta) ensimmäistä kertaa sitten viime heinäkuun ja voi taivas, miten mahtavalle se maistui!

Viimeviikkoinen moottoripyörän testaus sujui hyvin ja huomenna ajattelin treffata kaveria ajolenkin ja lounaan lomassa. Nyt viimeistelemään asiakasprojektia, jotta pääsee oikeasti lomalle!

Yöllistä muminaa ja muita stressijuttuja

Huh hei, anteeksi taas pieni tauko kirjoittamisessa. Kouluhommat tältä keväältä alkavat olla sen verran kriittisessä vaiheessa, että kaikki aika menee koneella istuessa photoshoppaamassa ja mallintamassa sekä kirjoittamassa miljoonasivuisia raportteja. Nyt kuitenkin hetken hengähdystauko koululla, kun odotan opettajaa paikalle antamaan palautetta eräästä kurssityöstä, jotta voin jatkaa sitä.

Stressi alkaa näkymään vatsan toiminnassa ja yöllisissä touhuissa. Maha on ollut viikon ajan enemmän ja vähemmän kipeä ja turvotus on taas luokkaa viidennellä kuulla raskaana. Ihan sama mitä syö tai ei syö, niin olo on sama. Olen yrittänyt pitää ruokailuvälit tasaisina, sillä ruoka-aineita enemmän olen todennut vatsaoireiden ilmaantuvan epäsäännöllisen syömisen tuloksena. Silti yhtenä kiireisenä koulu/työpäivänä ruokailuväli venyi pahimmillaan kahdeksaan tuntiin.. ja oli maha kipeä! :( Viime yönä olin jo mumissut unissani jotain epämääräistä, joten tämäkin kertoo stressitilan olevan akuutisti päällä..

Tänään olisi ohjelmassa koiran käyttäminen rokotuksessa ja illalla mahdollisesti pieni lenkki moottoripyörällä, jos uskallan lähteä ja keli sallii..

Btw, bongasin jostain lehdestä (Yhteishyvä kenties) tällaisen mainoksen.. laktoositon ja gluteeniton jäätelö, eikä siis mikään soijaversio.. täytyypä lähteä metsätämään Putteja kaupan pakastelaarista, jos kelit tästä lämpenisi :)

Voihan massu

Mitähän siitä mahasta taas kirjoittelisi?

Ensiksikin. Oon nyt kaksi viikkoa syönyt ruisleipää ja rehellisesti sanottuna en tiedä, onko olo muuttunut suuntaan tai toiseen. Tuntuu välillä siltä, että vatsan toiminta on ihan tasan kiinni korvien välistä, sillä luulisi sitä nyt ärtyvän suolen kiukkuilevan, jos puolen vuoden gluteenittoman jälkeen alkaa tempoa ruisleipää naamaansa. Vaan kun en tiedä.. Liekö koko vatsavaivaa minulla olemassakaan?

Toisekseen. Lääkäri käski kokeilla sitä ihmisten ilmoilla liikkumista, joka yleensä aiheuttaa minulle kramppeja ja vatsa menee sekaisin. No, olen nyt viimeisen kahden viikon aikana käynyt ulkona syömässä, kaverien luona kylässä, lääkärissä ja luvassa vielä työpaikan virkistymisiltaa ja mökkeilyä luokkakavereiden kanssa. Ja onko oireet vähentyneet, kun enemmän käy? No ei ole. Joka kerta juoksuttaa vessassa ja sisällä ääni huutaa apuakamalaajännittäämahaankoskeejapierettää. Ei kiva :(

Ja kolmanneksi. Vedin eilen viime kesänä kirppparilta ostetut moottoripyöräajohousut jalkaani. Tai siis lähinnä ensin yritin vetää. Ne 2e housut, jotka viime kesänä meni heittämällä päälle. Nyt ne stoppasi ensimmäisen kerran persauksen kohdalle. Aikani kiskottuani ne meni jalkaan ja - jahas - kai ne pitäs kiinnikin saada, jos meinaa lähteä mopon kyytiin. Siinäkin sitten meni hetki ja voitte vaan kuvitella, miltä tuntuu istua kaksinkerroin kyykkypyörän tarakalla liian pienissä housuissa.

Ehkä oon vaan tehnyt liikaa salilla pakaraprässiä ja kyykkyjä. Tai sitten lääkkeet turvottaa. Tai sitten oon vaan kertakaikkiaan lihonnut.

Sitäpä on hyvä miettiä, kun kiskoo jatkossa juoksulenkkarit jalkaan. Kävin eilenkin juoksemassa 2,5 km. Jos sitä kuukauden päästä menisi jo vaikka viisi :)

Uudet juoksulenkkarit

Olen monta viikkoa jo halunnut kokeilla juoksukuntoa viime kesän jäljiltä, mutta kokemuksena viisastuneena en ole lähtenyt juoksemaan vanhoilla lenkkareilla, jotka eivät todellakaan ole tarkoitetut juoksuun ja joilla viime kesänä siis juoksin sen 10 km.

Eilisen vapaapäivän kunniaksi käytiin kaupungissa [eli Matkuksessa] shoppailemassa äitienpäivälahjojoa ja muuta tarpeellista. Mukaan tarttui siis Stadiumista Adidas Boost- juoksulenkkarit. Kengillä on 30 päivän vaihto- ja palautusoikeus, mikäli käytössä toteaa, että kengät ei ole ne itselle sopivimmat. Tämä on ihan huippujuttu, sillä eihän juoksukengistä voi tietää ennenkuin niillä on aikansa juossut.

Aloitin testin eilen ja luulin jo 200 metrin jälkeen, että en jaksa juosta enempää. Kuitenkin tahdin löytyessä ja hengityksen tasaantuessa kipaisin kesän ekan lenkin, noin 2,5 km. Enempää tuskin olisinkaan tässä vaiheessa jaksanut, mutta juokseminen tuntui ihan mukavalta. Ja kengät todella hyviltä ainakin ekan lenkin perusteella :)

Nyt vain ahkerasti juoksentelemaan. Jospa se olo siitä kohenisi ja painokin alkaisi pysyä aisoissa. Hyvää vaihtelua sille pelkälle salitreenille :)

Ruisleipee

Huh, jotensakaan kamalan lupaavasti ei ole alkanut tämä ruisleipäkokeilu. Eilen oli koko päivän maha kipeänä [sunnuntaina söin ruisleipää] ja tänään on ollut jo heti aamusta maha sekaisin, kun illalla söin taas kaksi palaa ruisleipää. Tosin ihan suoraan en nyt vielä laita tätä rukiin piikkiin, sillä söin sunnuntaina myös mustikoita, jotka eivät tunnu vatsalleni sopivan sekä eilen iski päälle stressi, kun työpaikalta päivystävä esimies soitti ja pyysi minua täksi päiväksi töihin. Koska en ilmeisesti osaa sanoa ei, olen menossa siis aamuvuoroon tänään vapaapäivän sijaan. Leipomiset vapulle jää illaksi, joten kiire ahdistaa.

Ota tässä nyt sitten selvää! Aion kuitenkin varovaisesti jatkaa leipäkokeilua ja jos viikonkin jälkeen olo on sama, niin sitten ruisleivän saa unohtaa ainakin suuremmassa mittakaavassa.

 

Tämän päivän urheilut jää myös välistä, joten vappuna sitten seuraavan kerran salille. Nyt töihin!

Viikonlopun urheilut ja herkkulakko

Pääsiäisen jälkeen alkanut herkkulakko on kestänyt kohtuullisen hyvin. Ihan jatkuvasti tekee mieli jotain hyvää, joten lakko on ollut hyvin aktiivinen. Perjantaina käytiin kaupungissa syömässä, joten tuolloin tuli syötyä hampurilainen (ylämaankarjapihvillä, taivas, miten hyvää) ja ranskalaisia. Tämän jälkeen olisi tehnyt mieli vielä jäätelöä, mutta kesäkelistä huolimatta yksikään jäätelökioski ei ollut vielä auki, onneksi :)

Lauantai-iltana grillattiin, joten kai nekin nyt jonkinlaiseksi herkuksi voidaan laskea. Mutta ruokaa kuitenkin. Ja sunnuntaina edessä oli kova paikka, kun käytiin anoppilassa. Söin yhden suklaakeksin ja jäätelöä vähän. Ja illalla kotona salin jälkeen paistoin banaanilettuja, mutta söin ne vaahterasiirapin sijaan raejuustolla ja mansikoilla.

Saattaa siis kuulostaa, että olen mättänyt herkkuja kilotolkulla, mutta itse olen sitä mieltä, että jäätelöä ja keksiä lukuunottamatta en ole herkkuja syönyt.

Vapuksi kaverien tupareihin lupasin leipoa herkkuja ja luulen, että kinderpiirakka saa toisen tulemisensa. Eli keskiviikkona sitten on aika ehkä syödä herkkuja, mutta tämän jälkeen pitäisi välittömästi palata ruotuun.

Aktivoin kuntosalille vihdoin myös ryhmäliikuntatuntien varausjärjestelmän, sillä nyt olisi kova hinku esim. sisäpyöräily- tai tanssitunnille, sillä aerobinen liikunta on jäänyt todella vähälle ja kunto on huono.

Eilen tuli käytyä koirien kanssa noin neljän kilometrin metsälenkillä, mutta muuten pidemmät lenkkeilyt juoksusta puhumattakaan ovat jääneet kokonaan. Viime kesänä juoksin 11 viikkoa ja loppuhuipennuksena 10 kilometriä, mikä on meikäläiselle kova saavutus. Kuntoa siis pitäisi pienelllä treenillä riittää juoksemiseenkin, kunhan saisin uudet lenkkarit ostettua. Eilen salilla oli käsipäivä ja kädet vapisi vielä illallakin. Ja kintut on perjantain treeneistä vieläkin kipeänä :)

Perjantain hampurilainen oli muuten ihan normi eli ei gluteeniton. Ja välissä punasipulia, raakaa sellaista. Sunnuntaina söin myös kalakukkoa ja ruisleipää. Oireita odotellessa. Tai sitten niitä ei tulekaan. Aktiiviset ruoka-ainekokeilut ovat taas jääneet, mutta tuota ruisleipää eilen syödessäni suunnittelin, että ostan nyt kotiin ruisleipää (puhdasta eli ei mitään muita viljoja joukossa) ja kokeilen sitä syödä aikansa. Ruisleipää olen kaivannut ihan mielettömästi!

Uutta viikkoa ja vappua kohti!

Hanuripäivä

Tänään on ollut kyllä ihan kakka päivä. Tänään on koko päivä vapaata ja innolla odotin päivää. Olin illalla jo miettinyt, mitä kaikkea ehdinkään tänään tehdä.

No, aamulla ensimmäisenä törmäsin kodinhoitohuoneen ovenkahvaan niin, että nyt käsivarressa komeilee mustelma. Meinasi jo heti alkuunsa itku tirahtaa. Aamulenkillä koirien kanssa olin keräämässä kakkaa, kun tajusin kirjaimellisesti kourani olevan täynnä sitä itseään, sillä kakkapussilla ei ollutkaan pohjaa. Ihan hirmu kivaa!

Lähdin kuitenkin salille ennen puolta päivää, vaikka olen useasti todennut, että nuo aamu(päivä)salit ei ehkä ole mulle se paras aika käydä jumpalla vaan tuloksena on huono olo koko päivän. Nyt ei kuitenkaan huono olo päässyt iskemään vaan tein kunnon jalkatreenin.

Salin jälkeen rupesin siivoamaan kotona. Tuossa puuhassa menikin aikaa sellaiset rapsakat kaksi tuntia. Olin jo illalla hekumoinut mielessäni, että vaihdan joidenkin huonekalujen paikkaa, mutta kun kokeilin kääntää ruokapöytää, totesin keittiön kattolampun olevan tämän jälkeen väärässä paikassa ja aivan liian matalalla :( Siihen meni sekin rymsteeraus sitten..

Siivouksen jälkeen lähdin käyttämään koiria lenkillä, kunnes totesin, että alaselkä on aika hemskutin kipeä. Liekö kipeytynyt salilla. Ja kaiken kruunasi alavatsaa polttelevat krampit. Mietin jo mitä olen eilen syönyt.. No, hedelmäsalaattia. Liekö syy liiassa fruktoosissa vai alaselän kipuilun säteily vatsaan. Niin tai näin, niin ei paras mahdollinen lähtökohta sille, että tänään pitäisi lähteä illalla kaupunkiin (!) ja syömään ulos (!). Näitä kumpaakaan ei ole hetkeen tapahtunut ja voin kertoa, että kaltaiselleni kotihiiristressimahajännittäjällle ihan jännä ilta ilman ylimääräisiä kramppejakin.

Vaaka näyttää edelleen huippulukemia ja vatsalihashaaste on mennyt päin seiniä...

Että sellanen vapaapäivä!

Vatsalihashaasteen tilanne ja plus 5 kiloa

Pääsiäisestä selvitty, suurin piirtein. Eilen palattiin reissusta kotiin ja voi taivas, minkälaisen ahdistustuksen se sai aikaan. Pyhät meni loistavasti ja oli todella mukavaa ja rentouttavaa, kun ei ollut kotimaisemissa ja tekemättömien hommien lähellä. Sata kilometriä ennen kotimaisemia alkoi ärtymys kasvaa ja iltaa kohden se paheni ja paheni. Edes salilla käyminen ei auttanut..

Salilla tein sitä sun tätä, mutta pidin huolen siitä että ainakin vatsat tulee tehtyä. Vatsalihashaastetta on jäljellä 11 päivää ja täytyy kyllä myöntää, että puolet menneestä haasteesta on tullut kyllä sluibailtua aika urakalla. Eilen tein 120 vatsalihasliikettä ja illalla tsekkasin haasteesta, että päivän saldo olisi ollut 110. Eli päiväkohtaisessa määrässä roikutaan mukana, mutta kokonaismäärästä on tullut tehtyä ehkä puolet.

Viimeksi valitin, että tuntuu kuin painoa olisi tullut 10 kiloa lisää. Noh, eilen sitten kaiken pääsiäissyöpöttelyn ja autossa istumisen jälkeen päätin astua vaa'alle ja tulos oli järkyttävä. Kuukaudessa painoa on tullut 5 kiloa lisää! Painonnousu oli jossain määrin tavoiteltua ja joo, ehkä osa on lihasta [niinpä vissiin], mutta silti 5 kiloa tuntuu ihan kamalalle. Vaatteet ei mahdu päälle eikä lattialle pudonneita tavaroita saa nostettua ilman jumalatonta ähinää. Vapaa-ajan lisääntyminen on ollut toivottavaa, mutta sen myötä lisääntynyt leipominen ja syöminen alkaa pikkuhiljaa näkyä. Ja lääkitys vielä lisää painonnousua. Paino on nyt tällä hetkellä niissä lukemissa, missä se on koskaan korkeimmillaan ollut. Huh!

Nyt on pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja miettiä syömisiä. Ei enää kiloa voita rieskan päälle, ei mäkkäriä eikä suklaakakkuja. Jos vappuun asti saisi kiristeltyä ilman minkäänlaisia herkkuja, niin voisi jo olla tyytyväinen. Ja senkin jälkeen herkkujen määrää on valvottava. Puoli vuotta meni IBS-dieetin alussa ilman lisättyä sokeria, joten täytyyhän sen onnistua nytkin.

Olisi jo kesä ja saisi syödä edes tuoreita marjoja [kuvassa välipalaa juuri nyt koulussa]!

Tänään olisi taas psykologilla käynti, joten raskas iltapäivä edessä..

Maybe tomorrow is a better day!

Ainakin sata kiloa ja penkkiurheilua

Toissailtana salilla tuntui, että oli tullut yhtenä yönä painoa ainakin kymmenen kiloa lisää. Juoksumatolla takamus pomppi kivuliaasti, salivaatteet ahisti päällä ja laitteisiin ei taipunut. Olo ei juurikaan ole tänään helpottanut, kun olen ollut kainaloita myöten suklaassa, kun olen leiponut kakkutikkareita pääsiäisreissuun mukaan.

Kävin myös katsomassa jääkiekko, kun murulla oli peli. Hyvinhän tuo meni, kolmannen maalin jälkeen en enää jaksanut laskea, kun vastapuoli ei tehnyt yhtään maalia :)

Ja iltapalaa haettiin sitten pelin jälkeen..kröhöm.. mäkkäriltä :)

Josko sitä pääsiäisen jälkeen ottaisi taas itseään niskasta kiinni. Vaikkakin olen tehnyt nyt muutamaan päivään ihan järkyttävän määrän vatsalihasliikkeita..

Nyt on kirittävää

Eilinen päivä oli kyllä kokonaisuudessaan ihan kökkö. Koulussa en meinannut pysyä hereillä ja muutenkin olo oli nihkeä. Lonkka on vihoitellut viime viikolla ja eilen koirien kanssa lenkillä se taas alkoi vihlomaan. Illalla oli myös hieman lämpöä. Soitinkin heti aamusta työterveyshuoltoon ja pyysin soittoaikaa lääkäriltä. On ehkä aika päivittää allergialääkkeet tehokkaammaksi ja ottaa kortisonisuihke taas käyttöön.

Vatsalihashaaste jäi viikonloppuna messureissun takia toteuttamatta ja nyt onkin sitten kirittävää. Tänään jos meinaisi tehdä kaikki rästit alta pois sekä tämän päivän osuuden, pitäisi vääntää 275 liikettä. Ja se ei ehkä onnistu, teki sen sitten kuinka helpoilla liikkeillä hyvänsä. Ja jotenkin typerälle tuntuu, kun haasteen loppurutistus on 150 liikettä :) No, tehdään mitä jaksetaan tänään ja loput sitten vaikka huomenna.

Jospa tänään olisi parempi päivä :)

Niisk ja trööt!

It is monday

Koulussa. 

Taidan nukahtaa istualleen. Krooooh!

Käsitreenit ja pitkä päivä

Tiistaina kävin tekemässä käsitreenin illalla ja homma kulki ihan yllätävän hyvin. Salilla oli taas ruuhkaa, joten jouduin hieman soveltamaan osassa liikkeitä, kun laitteisiin ei päässyt, muta vapaita painoja oli käytettävissä. Pitäisikin jatkossa enemmän vaihdella liikkeitä, niin ei ala tympäisemään saman jutun veivaaminen.

Tänäänkin oli alunperin tarkoitus lähteä salille, mutta voi olla, että en buukkaa vapaapäivää nyt ihan täyteen vaan lääkärin ohjeiden mukaan yritän välillä vain olla [no, uunissa on tulossa siemennäkkäriä ja ruoaksi jotain porsaanfileestä, joten onhan siinä jo touhua]. Illalla vielä Unnan kanssa treeneihin ja sitä ennen pitäisi käydä tatuointiliikkeessä näyttämässä kuvia miehen tatskaa varten [voi kun oiskin omaa varten:) ]. Että sellainen "aikatauluton" päivä :) Mutta kouluhommia kohden en aio edes kusta tänään ;)

Eilinen oli pitkä päivä, kun olin koulussa ja töissä yhteensä klo 8-21. Kuitenkin ruokailut meni kohtalaisen putkeen. Aamupala, koulussa rasiallinen raejuustoa välipalaksi, lounas, töissä illalla jauhelihakeittoa ja rahkaa itsetehdyllä myslillä ja illalla kotona odotti valmiiksi paistettu kasvispizza, kun tulin töistä <3

Tänään pitäisi kuitata eilen välistä jäänyt vatsalihashaaste [en vain illalla enää töistä tullessa muistanut] sekä tämän päivän osuus. Ja jos aikaa jää, niin onhan se tuo kahvakuula tuolla olkkarissa odottamassa :)

Oma loma ja eilinen jalkatreeni

Tänään olisi ollut taas aika turha päivä ajella kouluun, sillä opetusta olisi ollut klo 8-9.45. En todellakaan koe tarpeelliseksi ajaa noin 60 km päivässä tuollaisen takia. Päätinkin siis jo illalla, että tänään vietän omaa lomaa. Itseasiassa minulla on aika psykologille iltapäivällä, jossa tarkoitus on lähteä purkamaan näitä stressi- ja ahdistustekijöitä. Tämänkin takia halusin viettää aamun rauhassa kotona, sillä veikkaan, että tuo käynti on henkisesti aika raskas.

Eilen kävin pitkästä aikaa taas salilla, sillä lämpöä ei ollut nyt muutamaan päivään ja edelleen epäilen, että se johtui vain astetta kovemmasta allergiasta. Edelleen ulkoillessa alkaa silmät ja nenä vuotamaan ja olo on tukkoinen. Parempi siis pysytellä sisällä koneen ääressä ;) Mutta siihen salilla käyntiin.. Kun kerran salille pääsi, niin sitten piti riehua ihan koko rahan edestä. Vuorossa oli jalkatreeni enkä muista milloin olisin viimeksi sitä kunnolla tehnyt ilman että ois pyörryttänyt tai jotenkin muuten tarvinnut löysäillä. Ja tänään kyllä on tiennyt käyneensä, sen verran polttelee koipia ja takamusta.

Tänään olisi vuorossa käsipäivä, jos vielä iltapäivän koettelemuksen jälkeen jaksaa salille lähteä. Eilisestä ruokailusta sen verran, että eihän se nyt ehkä ihan putkeen kuitenkaan mennyt. Tai no meni, söin välipalaa kotona ja ruokaa ja vielä iltapalaakin. Mutta ruokana oli ranskalaiset ja makkara. Onhan se sekin parempi kuin ei ruokaa ollenkaan ja laiskuuksissani siihen päädyin.

 

Tänään oli ihana aamu, kun sai rauhassa syödä aamupalan kahdeksan jälkeen ja sitten lähteä koirien kanssa lenkille. Lenkin jälkeen istuin tähän koneelle tekemään koulujuttuja ja niiden jälkeen sitten aloin päivittämään blogejani. Huomasin äsken, että oli välipala-aika, joten eikun jääkaapille ja välipalaa tekemään. Ihanaa tämä kotona oleminen, kun voi vaan mennä jääkaapille ja tehdä välipalaa eikä tarvitse miettiä, että onkohan täällä nyt mulle jotain syötävää tarjolla tai kuskata ruokia kylmälaukussa koululle. Eilen taas oli keittäjä unohtanut, että olen tulossa syömään, joten jouduin odottelemaan hetken, kun hän tekaisi jotain tarjottavaa. Välillä vähän rasittavaa...

Nyt vähän kotihommiin ja sitten miettimään ruoanlaittoa. Kuulemisiin!

Ruokarytmin merkitys

Eilinen työpäivä oli kyllä sellanen, että huh huh. Oli hieman alimitoitettu miehitys kysyntään nähden ja tämä sitten tarkoitti sitä, että en päässyt tauolle ennenkuin viisitoista minuuttia ennen työvuoron loppumista. Olin siis viisi tuntia töissä putkeen ilman taukoa ja mikä pahinta, ilman ruokaa. 

Olin varta vasten aamulla tehnyt jauhelihakastiketta, että kerrankin on mukana ruokaa eikä mene koko päivän syömiset poskelleen. No, söin jauhelihakastikkeen työvuoron jälkeen ja kotona vähän lisää. Kotimatkalla soitin isännälle, että hakee kaupasta mulle suklaata. Ja sitten söin vielä vähän sipsejä, puoli pussia. Että se siitä ruokarytmistä :( Turha tietysti syyttää venynyttä ruokailuväliä, jos on perso herkuille, mutta.. Helpommin sitä sortuu syömään kaikkea ja koko ajan, jos muuten päivän syönnit on menneet perseelleen. Tänään sitten koitetaan skarpata. Hyvä aamupala, check. Kouluun mukaan välipalaa, check. Koulussa pitäisi olla mullekin tänään ruokaa tarjolla, Ja illalla en sitten syö mitään turhaa vaan iltaruoka ja iltapala. Toivottavasti :)

Siitepölyä

Taitaa tämä lenssu olla vain hieman räväkämpää siitepölyallergiaa. Nyt ei ole enää ollut lämpöä, mutta nenä on edelleen tukossa ja viheltää kuin höyryjuna hengittäessä. Ulkona alkaa sitten nokka vuotamaan hullun lailla ja silmistä valuu vesi. Allergialääkettä olen syönyt maaliskuun alusta saakka, mutta ei tunnu riittävän. Olisi varmaan siis aika hakea Duact-resepti lääkäristä.

Eilen illalla kävin töiden jälkeen kaverin luona kylässä ja söin ihan järkyttävän hyviä lettuja. Ja niin yksinkertaiset ainekset: banaania ja kananmunaa sekä päälle marjoja. Nams! Lettuja sulateltiin sitten pleikkarin tanssipelin tahtiin :) Uskomattoman hauska peli heilua kapulan kanssa näytöllä näkyvien tanssiliikkeiden tahtiin.. ja sokerina pohjalla katsoa video omasta heilumisesta tanssin loppumisen jälkeen. Kyllä nauratti :)

Flunssasta huolimatta olen jaksanut taistella vatsalihashaasteen kolme ensimmäistä päivää. Ei paha :) Tosin laskin, että normaalilla salireissulla vatsalihaksia tulee tehtyä n. 120 liikettä (osa todella kevyitä liikkeitä), joten eiköhän haaste saada ainakin puoleen väliin kunnialla :)

Sunnuntain kunniaksi nautiskelin rauhassa hyvän aamupalan ja kävin koirien kanssa lenkillä. Kohta kutsuu työpaikka. Viime viikon ruokia voi käydä tsekkaamassa toisesta blogistani täältä. On vissiin tullut vähän syötyä.

Jännittää, kun päällä olevan lääkityksen pitäisi vaikuttaa aineenvaihduntaan hidastavasti. Tämä siis tarkoittaa painon nousua tai laskun pysähtymistä. Toisaalta hyvä asia, kunhan ei mene äärilaidasta toiseen. Noilla viime viikon pöperöillä ainakin menisi :) Toisaalta syön normaalina päivänä aika vähän. Kalorimääriä en ole koskaan laskenut, mutta jos päivän syönnit kattaa aamupalan, koulussa lounaan ja illalla ehkä kaurapuuroa ja pari perunarieskaa, niin ei siitä kovin paljoa kerry. Pitäisi pikkuisen koittaa keskittyä tuohon ruoka-asiaan paremmin. Lääkäri sanoi viime viikon kontrollikäynnillä, että hyvä aika olisi syödä noin 2 tunnin välein. Siinäpä sitä on harjoittelemista :)

Voihan lenssu!

Hienosti alkoi meikäläisen vatsalihaskuukausi. Eilen illalla ennen Unnan kanssa rallytokoon menoa mittasin kuumeen, kun palelsi kummasti koko ajan. Ja pientä lämpöähän siellä taas oli! Treenit heitettiin särkylääkkeen voimalla ja koira oli varmasti yhtä pihalla kuin emäntänsäkin. Meni siis aika poskelleen. Mutta saatiin sentään leikkitreffikutsu Unnalle koirapuistoon :)

Tänään kävin koulussa piipahtamassa, mutta koska olo oli tukala, lähdin heti ruokailun jälkeen kotiin. Posket hehkuu punaisena ja olo on tukkoinen. Tein silti tälle päivälle tarkoitetut vatsalihasliikeet, 25 kappaletta, helpoimmalla mahdollisella tavalla eli jalkojen laskua vuorojaloin.

On ihan hanurista olla jatkuvasti kipeänä. Jos ei maha vaivaa, niin sitten on lämpöä. Ei siis salille tänäänkään...

Suck my villasukka! :(

30 päivän vatsalihashaaste, what?

Bongasin jostain Fitfashionin blogista tämän 30 päivän vatsalihashaasteen ja ajattelin yrittää. No niin, nyt se on sanottu julkisesti, kamalat paineet.

Ymmärtääkseni tässä ei kuitenkaan ole merkitystä sillä, monessako osassa tai millä tavalla päivän liikkeet tehdään. Joten jotain toivoa on.. ainakin muutama ensimmäinen päivä. Tänään jo vatsat tehty, ensimmäiset 20 :)

Kuva on hieman huono, sillä nappasin sen kännykällä äkkiä talteen. Eikun vatsaa pyykkilaudaksi ja kinderkakkua kilo naamaan :)

Ja viimeiset päivät haastetta sattuu sopivasti tuonne vapun seutuun, ihan niinkuin viimekesän kymppijuoksuohjelma juhannukselle. Yes!

Nutturamuijan vihapäivä

Tänään on aprillipäivä. Minä vihaan aprillipäivää. Oon huumorintajuton nutturamuija. Mua on joskus aikanaan uunotettu sen verran monta kertaa, hyvin viattomilla pikkujutuilla ja sitten vähän isommillakin. Ja minä uskon kaiken. Tuntuu typerälle joutua huijatuksi. Nyt en usko mitään tai ainakin oon koko päivän hitokseen varuillaan.

Eilen oli muuten hyvä päivä, mutta maha oli taas jostain syystä ihan sekaisin. Koulussa söin salaattilounaan ja loppu onkin sitten julkaisukelvotonta. Nyppii taas tuo koulu.. Eilen 4 h koulua. Tänään 1h 45min. Ja illaksi vasta töihin eli 60km turhaa ajamista. Ärrrrrrrr..

Illalla tein kotona possukastiketta. Harvinaista ruokaa siinä mielessä, että en yleensä possua valmista. Syön kyllä, jos ei itse tarvitse paistaa. Pekonia paistan kyllä, mutta se haiseekin savulle eikä paskalle. Possukastikkeesta tuli hyvää, laitoin siihen sipuliakin. Leivoin myös perunarieskoja ja joululahjaksi saamani keksitaikinasekoituksen. Pakko oli keksiäkin maistaa, vaikka taikinassa oli rusinoita.

Olkaa varuillaan, it's april fools day!

Viikonlopun mässyt ja liikuntajuttuja

Liiketalouden tunnilta terveisiä. Ajattelin käyttää tietokoneajan hyväksi ja päivittää blogia samalla. Viime viikolla ehdin käymään salilla kaksi kertaa, keskiviikkona ja eilen. Nyt on ollut iltaisin joko töitä tai sitten koiran kanssa treenit, joten enempään ei ole aikaa irronnut. Aamusali tai päivällä salilla käynti ei oikein minun kropalle sovi.. Sain vihdoin ja viimein hankittua itselleni päiväkirjan, jota voin kuskata salilla mukana. Tulee sitten kirjattua välittömästi mm. painot ylös, joten seuraavalla kerralla muistaa, mitä tuli tehtyä ja josko voisi lisätä painoa johonkin liikkeeseen. On muuten melko hankala kirjoittaa käsitreenipäivänä salihanskat kädessä yhtään mitään :)

Viikonloppuna tuli myös ulkoiltua ihan kiitettävästi. Muuten sitten aika menikin lähinnä syömiseen.. Torstaina hain kiinalaisesta kanaa ja nuudeleita (ei gluteenitonta, sisälsi mm. sipulia, sieniä ja kaalia). Mums. Perjantaina töiden jälkeen klo 22 vedin tästä loput napaan ja oli kyllä olokin sen mukainen. Lauantaina töiden jälkeen käytiin hakemassa pizzaa (joka ei muuten myöskään ollut gluteenitonta).

Sunnuntaina oli vapaapäivä, joka alkoi erittäin hyvällä ja terveellisellä aamupalalla. Ruokakin oli terveellistä ja gluteenitonta. Sitten keksin ostaa kaupasta pääsiäisnameja (tiedätte ne pienet viiriäisenmunan näköiset suklaakarkit), jotka sopii niin kivasti sisustukseen ja näyttää hyvälle Mariskoolissa. No, mitäpä voi olettaa, kun näitä kulhoja ripottelee ympäri huushollia ja lisänä vielä kulhollinen Virvon varvon -patukoita. Mums ja rousk. Välillä käytiin koirien kanssa hyvällä lenkillä ja salilla ja iltapalaksi sitten - tadaa - lettuja :)

Näiden lisäksi olen syönyt pari pussillista ohrarieskaa (koska perunaversiota ei ole ollut kaupassa) ja banaania ja kiiviä. Hieman on siis mennyt viikko vapaasti mutustellessa ja valitettavasti sen on myös huomannut. On tainnut siis taas hieman kontrolli pettää! Taas eilen illalla vannoin, että ensiviikolla katson tarkemmin syömisiäni (mm. syön gluteenitonta, jos mahdollista), mutta en stressaa syömisiä erityisesti.

Tarkoituksena olisi koittaa lisätä vähän liikuntaa, jotta kunto kohenisi. Kuitenkin kääntöpuolena on se, että pitäisi muistaa syödä hyvin, ettei paino putoa. Lääkityksen pitäisi kuulemma hidastaa aineenvaihduntaa, joten tämäkin kyllä saattaa lisätä hieman painoa. Onneksi ruoka kuitenkin maistuu nykyään :) Kehonhuoltoa pitäisi muistaa tehdä, sillä selkä ja niska on todella jumissa. Aamuisin on hankala olla, kun selkälihakset kramppaa. Venyttelyä pitäisi tehdä enemmän, mutta jotenkin siihen ei osaa rauhoittua..

Näillä maanantaifiiliksillä eteenpäin!

Mites ne raaka-aineet?

Oon mennyt nyt varmaan kolme viikkoa kokeilematta uusia raaka-aineita. Jotenkin kaiken kiireen keskellä oon unohtanut tai tietoisesti jättänyt kokeilematta mitään "uutta". Salille pääsin viimeviikolla kaksi kertaa ja perjantaina aamupäivällä oli jopa ihan hyvä treeni. Tein vähän sitä sun tätä, lähinnä käsitreenin höystettynä parilla jalkasarjalla. Kunhan veivailin..

Tänään olisi pitkästä aikaa sitten luvassa ihan "oikea" treeni eli ajattelin tehdä pelkkiä jalkoja [ja siis vatsat/selkä, kuten aina]. Toivottavasti ei iske huonous.

Oon kärsinyt sunnuntaista asti taas mahavaivoista. Viikonloppuna tuli syötyä ihan älyttömän paljon, kun oltiin kavereitten kanssa mökkeilemässä. Ja vaikka kaikki ruoat oli mun ruokavaliolle ok, niin silti oireilen. Ei kai sitä kenenkään kroppa kestä tuollaista ylensyöntiä ja ärsyttääkin, ettei ole minkäänlaista kontrollia syönnin suhteen. Ahneella on.. Tai no minun tapauksessa ei. Maha on ollut niin jumissa, ettei mitään tolkkua.

Jos ei riitä se, että pelkää koko ajan sitä, että maha pyörähtää, etkä pääse vessaan esim. julkisella paikalla niin sitten on riesana se, että maha ei toimi. Kolme päivää punnertaessa alkaa olla naama sen näköinen, että on joutunut joko kuristetuksi tai muuten on vaan ongelmissa. Mulle tulee ihan älyttömän herkästi mustelmia ja verenpurkaumia. Ja nyt todellakin on naama, kaula ja rintakehä sen näköiset, että ei voinut edes ruokakauppaan lähteä ilman himopaksua pakkelikerrosta. Ei haittaa enää, jos salilla kyykkää niin, että veri pakkautuu päähän.. [vähän rankempaa huumoria] :)

Vielä ruokaan palatakseni.. tarkemmin kun miettii, niin oonhan minä kokeillut joitain juttuja. Söin viikonloppuna juustokakkua [sitä paistettua versiota], jossa on inuliinia sekä puolikkaan palan ruisleipää ja pari karjalanpiirakkaa. Hedelmiäkin olen nyt syönyt muutamana päivänä, mutta vain sellaisia, jotka ovat ns. sallittujen listalla: banaania ja kiiviä. Voin muuten kertoa, että kiivi yhdistettynä macajauhoon ei ole jogurtin joukossa kovin herkkua. Maistui ihan sinapille! :/

Morjens! Nyt lähden punnertamaan pöntön sijasta salille!

Elämänhallinnan opettelua

Kävin maanantaina vihdoin ja viimein psykologilla, jonne piti olla aika jo viime viikolla.. Oli kyllä sen verran rankka aamu, että. Vatsavaivojen selvittely psyykkiseltä puolelta johti diagnoosiin, joka tulee vaikuttamaan elämään monella eri tavalla.

On aika kummallista, että uuvuttavaa suorittamista ei tajua lopettaa ennenkuin ammattiauttaja sanoo ääneen, että jotain on tehtävä.. No, kohdallani tämä jotain tulee nyt alkuun tarkoittamaan kevennystä työelämän puolella. Tuntimäärää viikossa yritetään saada laskemaan varsinkin koulun ohella, mutta mahdollisesti myös kesällä, jotta syksyä ja opinnäytetyötä varten saa akut ladattua.

Pitäisi myös opetella pitämään huolta itsestään, asettamaan itselleen armollisia ja realistisia tavoitteita. Ja ottamaan rennosti, niin että kaikki tuleva vapaa-aika ei menisi hulluun harrastamiseen ja kalenterin täyttämiseen kaikella kivalla vaan osaisi vaan olla..

Näillä mennään ja opetellaan elämänhallintaa uusista näkökulmista :)

Rrrrressiääääääääää!

Eipä ole uudet salihanskat vielä päässeet pelipaikoille kokeiluun.. Viime viikolla kävin siis maanantaina salilla ja tiistaina yritin uudelleen. Vuorossa olisi ollut jalkatreeni. Eihän se ihan putkeen mennyt..

Treenin alku oli ihan hyvä, prässi meni ihan putkeen ja pakarapotku samoin. Sitten tulikin etu- ja takareisien vuoro ja sitten iski kamala heikotus. Menin kyykkyyn lattialle enkä meinannutkaan sieltä enää ylös päästä. Joka kerta, kun yritin nousta ylös, alkoi silmissä sumentua ja päässä humista. Eipä siinä sitten tarvinnut enää mitään tehdä kuin suurinpiirtein kontata venyttelymatolle ja keräillä siellä hetki. Paska reissu, mutta tulipahan tehtyä!

Loppuviikko menikin sitten reissussa ja voi ristus sitä syömisen määrää. Vaikkakin mulle oli varattu omaa leipää ja niin edelleen, niin se ruoan määrä ei ihan pysynyt tolkussa. Tai ehkä lähinnä herkkujen määrä.. Vai onko pellillinen kaurasuklaakeksiä muka ok?! Mutta kun ne on vaan niin hyviä!

Sunnuntaina sitten olo olikin ihan pee :/ Ja maanantaiaamuna maha oli sekaisin, kun jännitti se psykologille meno. Hullua, kun oot menossa hakemaan apua jännitämiseen ja sekin jännittää! No, odottelin lääkäriä paikalle, mutta viisi minuuttia ennen aikaa tuli toinen lääkäri sanomaan, että lääkäri ei olekaan paikalla ja aika joudutaan perumaan. Eivät olleet voineet soittaa mulle, kun numeroa ei kuulemma ole löytynyt heidän järjestelmästään. Hurraa! Aika siis siirtyi viikolla eteenpäin ja ensimaanantaina saa taas jännittää :(

Loman jälkeinen viikko on ollut ihan hullua tykittelyä ja hermot on ollu tiukalla ja jaksaminen koetuksella. Mutta onneksi viikko alkaa olla lopuillaan ja sitten alkaa uusi [ja ilmeisesti kevyempi jakso]. Mitä nyt tänään vielä pitää jännätä yksi työhaastattelu läpi :) Mutta jospa sitä ensiviikolla pääsisi salille, niin olisi jotain kerrottavaa..

Viikonloppuna olis ollut jo aika ottaa uusi ruoka-aine kokeiluun, mutta en vaan kaiken härdellin keskellä oo muistanut enkä ehtinyt. Että ensiviikolla sitten ehkä.. Ja sipulin tuomio: no en mää tiiä. Tuntuu, että ei oo sitä kamalasti syönyt ja jos onkin syönyt, niin tokkopa tuo on mihinkään vaikuttanut. Että ota siitä nyt sitten selvää!

 Näihin kasarikuviin ja tunnelmiin..

Valitivalitivaa ja uutta viikkoa kohti!

Viikko sipulia ja salille mars

Ensimmäinen sipuliviikko takana [on muuten hienoa, kun voi mainostaa, että mulla tänään sipuliviikot, niinkuin jossain ravintolassa.. oispa vaan vaikka pihviviikot] ja noh, ois kai tuo voinut paremminkin mennä. Ensinnäkin sipulia on tullut syötyä aika vähän ja toisekseen se on ilmeisesti aiheuttanut vatsanpuruja.

Keskiviikkona reissussa söin lihapullia, joissa oli sipulikeittoa. Ja vähänhän tuo meinasi massu oireilla.. ja sama eilen illalla, kun tein jauhelihapihvejä ja bataattiranskalaisia. En tosin tiedä, mikä eilen oireet aiheutti, sillä bataattikin on hieman siellä kiellettyjen listalla.

No, viikko ainakin vielä kokeilua ja sitten taas uutta ainetta kehiin. Seuraavaksi varmaan pakko saada hedelmiä. Ihan sikana tekee koko ajan mieli. On varmaan vähän joku vitamiinin puute, vaikka marjoja tuleekin vedettyä melkein joka päivä :)

Salilla kävin eilen kahden viikon tauon jälkeen. Ei tuo oikein vielä lähtenyt ja jälleen kerran totesin, että tuo aamupäivällä jumppaaminen ei ole mun juttu. Jos aamulenkki virkistää, niin aamulla salillä käyminen saa vain koko päiväksi pahan olon ja palelluksen :/ Tänään kuitenkin illalla uudelleen kokeilemaan, josko se tänään luistaisi vähän paremmin..

Sain tänään postissa uudet salihanskat, joten on ainakin vermeet kunnossa, kun menee laitteisiin roikkumaan :)

Loppuviikko menee reissussa, joten salille ei sitten enää ehdi. Ja useamman päivän reissu yleensä tietää ongelmia vatsan kanssa, mutta toivotaan, että ei nyt. Mummolassa ei kuitenkaan tarvitse kamalasti stressata ja jännittää ja luvassa monenlaista mukavaa tekemistä :)

Käsi pystyyn virheen merkiksi!

Että huomenta vaan täältä koululta. Tänään on viimeinen koulupäivä ennen hiihtolomaa.. ja mitä minä teen. No tulen varuilta tuntia liian aikaisin kouluun! Ei näin..

Sillä sipuli

Vehnäviikot takana ja uusi aine kokeiluun. Lauantaina ja sunnuntaina söin sipulia, sillä en malttanut enää odottaa vaan hain kiinalaisesta nuudeleita. Kaalit sentään nypin joukosta pois :)

Vehnän kanssa jatkuu varmaan jatkossakin välttelylinja. Eli syön silloin kuin syön, mutta koitan olla ilman, jos mahdollista. Leipää tulee kuitenkin varmaan syötyä jonkun verran..

Ja sipulista en ainakaan ensimmäisillä kerroilla huomannut mitään oireita. Luulen, että aika pitkälle tuo mahaongelmaisuus onkin edelleen vain pään sisässä, sillä tällä ja viime viikolla koulustressi on taas jyllännyt ihan urakalla [sunnuntaina tuli jo huutoitkua, kunmääoonniinhuonokaikessajakuneimustaikinäkoskaantuumitään] ja maha on oireillut koulussa. Ihan yhtäkkiä iskee mylläkkä ja kipu. Mutta menee sitten ohi, kun hetkeksi pysähtyy rauhoittumaan. Onneksi loman jälkeen pääsee sitäkin puolta vähän hoitamaan. Joten sillä sipuli, sipuliviikot ovat alkaneet!

Salilla en ole ehtinyt käymään viikkoon. Tai lähinnä en ole viitsinyt buukata kalenteria enää yhtään enempää. Huomenna, kunhan palajan asiakaskäynniltä, taidan illalla suksia salille. Tänään kyllä aion vain kaivautua sohvan nurkkaan katsomaan boksilta tallennettuja ohjelmia :)

Loppuun vielä kuva, minkälaista meikäläisen syöminen on.. kiire kiire. Mutta onneksi auton hanskalokerosta löytyy lusikoita [onneksi ei sentään raejuustoa] ja pikalounas onnistuu vaikka parkkipaikalla :)

Kramp!

Joopa joo. Eilen oli sitten taas ei-niin-hyvä päivä. Kuten aamulla kirjoittelin, puhelinrumba lääkärinaikojen saamiseksi oli todella ärsyttävä. Sain kuin sainkin sitten kummatkin ajat varattua ja vielä parturin siihen päälle :) Näytti, että ihan hyvä päivähän sitä tuleekin. Kotonakin hyvä fiilis ja salilla. Mutta.. kotiin salilta päästyäni iski taas kovat vatsakivut. Kylmä hiki valui ja makasin kaksinkerroin sohvalla. Syömättä jäi iltaruoka ja pikasuihkun kautta nukkumaan. Näytti taas aika mielenkiintoisia unia.. :/

Eilen söin liian vähän urheiluun nähden. Mietin illalla myös sitä, että olen kahteen päivään juonut aivan liian vähän. Töissä en pysty juomaan, kun vessaan ei pääse aina silloin kun haluaisi ja koulussa en muista vettä hörppiä, vaikka pullo olisi laukussa mukana. Varmaan johtui tuo kramppaaminen siis epäsäännöllisestä syönnistä ja juonnista.. Ja kohtalaisen kovasta salitreenistä.

Jalkaprässi 80kg, 3x15 toistoa

Etureidet 20kg, 3x15 toistoa

Takareidet 25kg, 3x15 toistoa

Maastaveto tangolla [tanko 20kg+5kg/pää], 3x4 toistoa

Pakarapotku 35kg, 3x12 toistoa

Kyljet käsipainolla 10/12/14kg, 15 toistoa/puoli/paino

Ojentajat niskan takana 8kg, 3x10 toistoa

Vatsat

Tätä olisi eilen ollut tarjolla ja tänään sen sitten sain syötyä. Perinteistä makaronimössöä :)

Tänään oli taas lyhyt koulupäivä, joten pääsin käymään lääkärissä nro 1. Ei ollut muuten kamalasti koulussa porukkaa. Olisi itsekin voinut pitää etäpäivän..

Nyt kiekkoa katsomaan!

Ärrinpurrin-meininkiä

Eilen oli kyllä ihan per[u]smaanantai. Yön nukuin tosi huonosti sunnuntain salitreenin takia, sillä jalkoja särki järkyttävän paljon. Olen nyt monta kertaa varsinkin jalkapäivän jälkeen nukkunut huonosti. Tämä kertoo siitä, että kehonhuolto ei ole ihan kunnossa ja eikä palautuminen tapahdu riittävän hyvin. Pitäisi varmaan alkaa etsiä markkinoilta soijatonta, laktoositonta, inuliinitonta ja makeutusaineetonta palkkaria.

Noh, sitten talouden "paremmalla" autolla kohti koulua. Pääsin puoleen matkaan, kun auto alkoi vilkuttelemaan moottorivikaherjaa ja erinäisiä valoja koelaudassa. Enpä uskaltanut jatkaa matkaa vaan pyöräytin seuraavan rampin kautta takaisin kotiin ja kävin hakemassa vanhan auton pihasta.

Koulupäivä meni enemmän ja vähemmän puhelin kourassa, kun yritin tavoittaa kahta eri lääkäriä ja saada aikaa varattua. Yksi on lopettanut toimintansa, toisella on soittoaika jo päättynyt. Eipä onnistunut! Koulussa en saanut kunnolla ruokaa taas alas. Ilta töissä ja kotiin nukkumaan.

Yöllä ajelin unissani paloautolla ja järjestelin työvuoroja ja työharjoitteluja. Aamulla heräsin kellon soittoon kesken painajaisen. Mukava aloitus aamulle! Eipä vissiin ole stressiä...

Aamulla aloitin lääkärisoittorumban uudelleen. Jätin soittoajan, soitettiin takaisin. Väärä paikka. Sain uuden numeron, yritin soittaa. En pääse läpi, vaikka yritin toistakymmentä kertaa. Ja kun asialla olisi vähän kiire :) Soitin yksityiselle ja sain ajan huomiselle! Kukkaro kiittää. Toista lääkäriä en ole vielä saanut kiinni. Yritys siis jatkuu. Ja ennen tuonne lääkärille menoa pitäisi saada työterveyshuollosta lääkärinlausunnot, jotta hoidon tarve voidaan perustella. Ja noita papereita ei saa kuin henkilöllisyystodistusta vastaan käymällä paikan päällä. Siis miksi ei!? Miten voin ostaa vakuutuksen puhelimessa tai ottaa pankista lainaa puhelimessa, mutta en voi saada omia lääkärinlausuntojani puhelimessa? Huokaus.

Sunnuntaina kävin siis tekemässä salilla hieman normaalista poikkeavia höntsyilyjä. Luvassa olisi ollut jalkapäivä, mutta lämpö oli hieman taas koholla, joten päätin lähteä vain tekemään "vähän jotain".

Jalkaprässi 80 kg, 3x15 toistoa

Pakarapotku 35 kg, 3x12 toistoa/jalka

Kyljet 10 kg käsipainoilla, 3x12 toistoa/puoli

Selkä penkissä 5 kg lisäpaino, 3x15 toistoa

Kyljet selkäpenkissä, 3x12 toistoa/puoli

Pystysoutu 6 kg käsipainoilla, 3x10 toistoa

Ojentajat 8 kg paino niskan takana, 3x10 toistoa

Vatsat

Ärrräärrrrrrrrrrr!!!!

 

Höpöruokaviikko

Ensimmäinen gluteeniviikko takana.. jos tämän perusteella pitäisi päätös tehdä, niin luultavasti rajoittaisin vehnän syöntiä jatkossakin. Olen koko viikon ollut todella turvoksissa aina syönnin jälkeen. Maha on kuin kuudennella kuulla raskaana.. Kuitenkaan se ei ole ollut niin kipeä kuin pelkäsin ja muutenkin olo ollut siedettävä. Voisin siis olettaa, että jatkossakin omalla vastuulla voisin syödä vehnää silloin kuin huvittaa tai kun en pysty vastustamaan jotain houkutusta. Kärsin sitten sen nahoissani, jos näin teen. Tällä viikolla minulle on kuitenkin ilmaantunut vatsaan omituista näppylää. Alueet ovat todella pieniä ja ihottuma hentoista, mutta syy-yhteys kyllä mietityttää. En tiedä onko se vehnän [tai jonkun muun tavallisen viljatuotteen ainesosan] syytä vai jotain aivan muuta. Alkuun epäilin sen tulevan hajuvedestä [jota suihkutan aina kylkiin, jotta se ei haise liikaa omaan tai muiden nokkaan], mutta vaikka olen lopettanut hajuveden laiton tai laittanut sitä muualle, ei ihottuma ole haihtunut. Menee siis seurantaan! Koulussahan syön siis edelleen erikoisruokavaliota. Veikkaan, että jos nyt sanoisin, että "joo kiitos, saa olla viljaa", niin tän kokeilun jälkeen ois turha enää erikoisruokia keittiöistä itkeä ja jos sattuu nyt käymään niin, että en halua vehnää ruokavaliooni palauttaa, niin loppuis koululla syöminen kokonaan..

Tällä viikolla leivän ja rieskan lisäksi kurkusta alas on mennyt vehnäjauhoon leivottuja verisuonientukkimiskuppikakkuja, mäkkärin tavallinen Big Mac-ateria sekä tavallisista pizzajauhoista tehtyä pizzaa. On muuten jännä huomata minkälaista schaibaa sitä syö, kun saa viljaa syödä :) Turvotushan ei siis missään nimessä mene ruoan laadun piikkiin :)

Kävin perjantaina ostamassa itselleni uuden salikassin. Vanha reppu on tuntunut jotenkin epäkäytännölliselle ja perustelin kassin oston sillä, että se on mulle itselleni ystävänpäivälahja :) Sain myös kaverilta melkein tuliterät treenipöksyt, jotka olivat hänellä joutilaana. Tänään pitäisi käydä pöksyjä testaamassa.

Loppuun vielä torstai-illan käsitreeni. Oon ihan surkea tässä yläkropan tekemisessä. Hirveästi vaikuttaa se, missä järjestyksessä tekee. Oon aina inhonnut yläkropan tekemistä, kun se on niin tuskaisaa.. Mutta ei kai se auta kuin rimpuilla, jos meinaa joskus saada painojakin lisää ja käsiin voimaa :)

Ja nuo liikkeiden nimet on mulle itelleni muistiin, ei hajuakaan, mikä niitten oikea nimi on :)

Gluteenikokeilun jatkoa ja jalkatreeniä

Huh hah hei ja gluteenia annos :)

Ei ole kovin hyvin alkanut tämä kokeilu. Olen nyt joka päivä syönyt jotain gluteenipitoista, lähinnä aamupalalla leipää [kaura-vehnä] tai kuten eilen, puoli pussillista rieskaa [siis sitä ohutta, kaura-vehnä]. Eilen aamulla maha oli todella kipeä ja mietin jo, että pystynkö lähtemään kouluun ollenkaan. Iltaa kohden [rieskoista huolimatta] olo tasoittui. Tänään aamulla kuitenkin maha oli taas kipeä..

Kuumemittaria en uskaltanut laittaa eilen kainaloon ollenkaan, sillä päätin, että salille on mentävä. Olo oli kyllä vähän nuutunut, mutta ei kuitenkaan kipeä. Vuorossa oli jalkatreeniä seuraavalla kaavalla:

Jalkaprässi 80kg, 3x15 toistoa

Etureisi laitteessa 20kg, 3x15 toistoa

Takareisi laitteessa 25kg, 3x15 toistoa

Pakarapotku 25/30/35kg, 15/10/10 toistoa

Askelkyykky steppilaudan avulla, tanko, 3x10 toistoa

Kyljet käsipainolla 10kg, 3x10 toistoa

Muuten meni lähtöoloon varrattuna treeni hyvin, mutta askelkyykkyjen jälkeen ja kylkiliikkeen aikana iski huono olo ja alkoi pyörryttämään. En taaskaan muistanut nähtävästi hengittää kunnolla :)

Illalla saunaan mennessä tempaisin naamalle kaura-hunaja-naamion. Se jättää naaman kyllä ihanan pehmeäksi.

Hahah! On se kaunis :)

P.S. Perusminää on se, että en ole saanut soitettua sinne kunnalliselle, että pääsisinkö pällitohtorille.. "Noku ei sinne kuitenkaan pääse ikinä koskaan ja menee ainakin sata vuotta..".

Kuinkas muutenkaan..

Oltiin lähdössä tänään salille, kun ajattelin tyrkätä isännän jäljiltä lojuneen kuumemittarin kainaloon. Oli vähän kolotusta ja huonoa oloa ollut päivällä. Ja tadaa.. lämpöähän se pukkaa. Jos en olisi mitannut kuumetta, olisin pistänyt olon sisällä istumisen piikkiin ja lähtenyt salille.

Nyt en kuitenkaan uskaltanut lähteä, joten jalkatreeni vaihtui sohvalla löhöilyksi. Onneksi on olemassa noita erilaisia nettitv-juttuja, joten tekemistä oli helppo keksiä. Päivällä katsomani kaksi jaksoa Valokuvan voimaa Yle Areenasta [on muuten mielenkiintoinen dokumenttisarja voimauttavasta valokuvasta. Olisikohan tästä apua omaankin olotilaan ja stressiin?] sai seurakseen Jutta ja Puolen vuoden superdieetit. Nyt on kuntoiltu sohvalta käsin niin maan kamalasti. Ja kuntoilun seurana syöty puolikas minipussi sipsejä [hyi minua!] sekä kasviksia rahka-maustamaton jogurtti-dippikastikkeella.

On muuten jonkin verran koirankarvoja näköjään meidän sohvalla :)

Tervetuloa Upin matkaan, ruikutuksen ihmeelliseen maailmaan!

Heipä hei tämän uuden blogin tiimoilta!

Blogin aloittaminen oli melko pikainen päätös, sillä toisenkin blogin päivittäminen on jäänyt välillä arjen kiireiden keskelle. Tämän blogin tarkoitus onkin toimia itselle olo-, ruoka- ja treenipäiväkirjana, jossa kuvien laatu ei ole loppuunsa hiottu vaan päivityksiä voi ajan ja laitteiden salliessa tehdä useammin. Täällä ei elämää katsella vaaleanpunaisten lasien läpi [ennemminkin mustavalkoisten..] vaan kirjoitetaan asioista niinkuin ne on. Polku metsään jatkaa positiivisten asioiden kirjaamista jatkossakin :)

Heinäkuussa mahaoireiden jälleen kärjistyessä lääkäri arvioi syyksi ärtyvää suolta ja antoi lääkityksen ja ohjeet ruokavalion muuttamiseen. Takana on noin kuuden kuukauden mittainen tiukka FODMAP-dieetti, jossa olen kieltänyt itseltäni gluteenia sisältävät viljat, laktoosia sisältävät maitotuotteet, sienet, sipulit, kaalit, pavut, herneet, keinotekoiset makeutusaineet, sokerin [jossain määrin palautunut ruokavalioon], hedelmät, soijan, punajuuren jne. Nyt kuitenkin olen alkanut vahvasti epäilemään diagnoosia tai ainakin sen hoitokeinoa, sillä dieetti ei ole purrut halutulla tavalla. Maha oireilee edelleen, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tokihan oireita voi aiheuttaa ja pahentaa myös stressi ja jännittäminen, joka on läsnä melkein joka hetkessä. Lääkäri ohjeisti palauttamaan raaka-aineita yksi kerrallaan takaisin ruokavalioon, noin kaksi viikkoa altistusta ja tämän jälkeen ratkaisu jääkö ruoka-aine kokonaan pois vai palaako ruokavalioon. Ja sama seuraavalle aineelle..

Nyt kuitenkin takana kolme päivää totuttelua gluteeniin. Tarkemmin ottaen lähinnä vehnään, sillä sen välttely on ollut kaikkein hankalinta. Lauantaina kävin hakemassa Arnoldsilta donitsin, sillä ajattelin, että jos pitää riskeerata, niin tehdään se sitten edes jollain hyvällä. Puolikas donitsi riitti, ihan jo sokerinkin takia. Tsiisus, miten imelää :) Päälle vähän sipsiä ja päivän ainoana ruokana salaatti. No, mahahan siitä kipeäksi tuli!

Eilen söin ruhtinaalliset kolme palaa tavallista leipää. Illalla maha kipeä. Tänään aamulla kaksi palaa leipää muun ohessa, maha kipeä. Mutta vielä en luovuta! Oireet voivat johtua niin monesta muustakin tekijästä tällä hetkellä, että yritän jaksaa kokeilua kaksi viikkoa.

Yritin päästä oireilun takia käymään työpsykologin pakeilla, jotta saisin kartoituksen siihen, onko oireilu pääasiassa stressiä ja jännitystä ja jos näin on, onko mahdollista saada tähän jotain lääketieteellistä apua. Mutta enpäs päässyt käymään. Nyt täytyy ilmeisesti yrittää hakeutua julkiselle puolelle hoitoon..

Ruokahalua korjatakseni sekä pääkopan nollaamiseksi liityin kuntosalille jäseneksi ja olen nyt kolmisen viikkoa käynyt tekemässä salitreeniä 2-3 kertaa viikossa. Osittain tästäkin johtuen ruokavaliokin on muuttunut jälleen. Vähemmän leipää, vähemmän viljatuotteita, toisaalta myöskin vähän vähemmän maitotuotteita [lähinnä jogurttia]. Ruokahalu ainakin on palautunut [ainakin välillä] ja mukavaa välillä rasittaa muutakin kuin pääkoppaa :)

Tällä pohjalla eteenpäin, ruikutuksen suo on loputon :)

Eihän tästä ole kuin yksi suunta:

UP IS THE WAY!