Stressi on palannut, jos ei nyt ihan yhtä pahana kuin keväällä, niin palannut kuitenkin. Kahden viikon päästä odottaa paluu kouluun ja samalla opinnäytetyön aloitus (viimeistään). Tämä lähenevä kouluun paluu on saanut taas pään ja kropan aivan sekaisin ja viimeiset kaksi viikkoa maha on ollut kipeä ja sekaisin ja ärtymystaso sadassa.
Viikon päästä on myös lääkärille seuranta-aika ja tuossa vielä jokunen viikko sitten toivoin, että olisin voinut ehdottaa jo lääkkeen poisjättämistä. Nyt kuitenkin olo on sen verran huono, että tuskin pääsen lääkkeestä eroon vielä hetkeen. Toisaalta, jos olo on lääkkeestä huolimatta lähes yhtä huono kuin keväällä, niin mitä hyötyä lääkkeestä on silloin ollut?
Ajatukset on jo ensikeväässä ja mahdollisessa valmistumisessa (jos vain saan keväälle työharjoittelupaikan) enkä malttaisi odottaa, että pääsen eroon koulusta. Normaali säännöllinen arki säännöllisine työvuoroineen houkuttelisi uskomattoman paljon. Ja sitten olisi tilaa niille omille haaveille..
Nyt kuitenkin vielä kaksi viikkoa vapaata, jolloin olisi hyvä yrittää saada olo korjaantumaan sen verran, että on voimia pakertaa koulu ja oppari kasaan. Kun osaisi edes hetken nauttia lomasta ilman, että murehtii tulevaa..
Jos vain jaksaisi urheilla ja ulkoilla, syödä hyvin ja nukkua, niin olokin saattaisi korjaantua. Huomenna tartun opparikirjoihin ja koitan tehdä työsuunnitelman alta pois. Olisi taas yksi stressin aihe vähemmän.
Siihen asti, jaksamisiin!
