Voiko olla hyvä vain harjoittelemalla? Ja muita pohdintoja.

Tänään oli koulussa yrittäjyyskurssilla tehtävänä miettiä osaamispääomaa ja muotoilijan muotokuvaa. Samaa omien vahvuuksien löytämistä ja kehittämistä piti tänään pohtia myös Vapaudu mielesi kahleista -haasteessa.

Olen tuota teemaa miettinyt jo kesällä psykologin istunnoissa, enkä siihen silloinkaan kamalasti löytänyt vastauksia. Tai löysin joo silloin, mutta niillä ei ollut mitään tekemistä ammatti-identiteetin tai muotoilun kanssa. Hieman hankala on myydä muotoiluosaamista sillä, että "hei, mä en osaa piirtää enkä oikein siitä tykkää, mutta oon mä hyvä leipomaan". Hip hurraa! Luulin jo päässeeni epäammattimaisuuteni aiheuttamasta ahdistuksesta, kunnes jälleen kerran oli aika pohtia, missä olen hyvä ja miten sitä voisi myydä.

Voiko hyväksi tulla vain harjoittelemalla? Eikö missään voisi olla hyvä ihan luonnonlahjakkuutena? En pidä harjoittelusta. Tai pidän, Unnan kanssa treenaaminen on ihan kivaa. Ja salilla käynti. Mutta jos puhutaan taitojen treenaamisesta esimerkiksi piirtämällä, mallintamalla tai muuta sellaista. En jaksa enkä halua. Eli en voi kehittyä? En jaksa kaivaa piirustusvälineitä esille, sillä ensimmäisen viivankin aikaansaaminen paperille on tuskaa. Käsi ei tee sitä, mitä mieli näkee. Ja joka kerta sama juttu.

Muutama viikko sitten päätin aloittaa uuden haasteen taitojeni kehittämiseksi. Joka päivä oli tarkoitus piirtää (tavoite 1) ja kirjoittaa jotain positiivista kyseisestä päivästä (tavoite 2). No, arvaatkaapa montako päivää jaksoin? Viisi päivää! Olen joskus myöskin aloittanut projektin, jossa tarkoitus oli kuvata itseni ja Unna 365 päivänä samaan kuvaan. No, sitä jaksoin ehkä pari viikkoa. Tai kun ajattelin, että kuvaan Unnaa nukkumassa kuukauden ajan. Muistin ehkä viikon..

Olenko vain väärällä alalla? Sinällään tällä ei ole tässä hetkessä mitään merkitystä. Koulua on jäljellä _todella_ vähän, joten se käydään loppuun eniveis. Mutta jos opiskelisinkin jotain liikuntaan liittyvää? Tai koiriin? Tai kakkuihin? Jaksaisinko silloin kehittää taitojani jatkuvasti?

Onko ongelma siinä, että minulla on jonkin sortin auktoriteettiongelma? Itsensä kehittäminen on mukavaa, jos sitä tekee täysin itsekkäistä syistä (mitä kyllä mun mielestä tuon opiskelunkin pitäisi olla, mutta kun ei ole..) ja itseään varten. Jos minua vaaditaan kehittymään, iskee epätoivo ja hankaluus. Mutta kun kukaan ei vaadi minua olemaan parempi leipoja tai tehokkaampi salitreenaaja, paineita ei tule ja kehitys tulee huomaamatta. 

Ensimmäistä kouluviikkoa edeltävänä sunnuntaina aloitin positiivisuushaasteen, jossa tarkoituksena oli yrittää kehittää positiivista ajattelua ja jättää negatiiviset asiat vähemmälle huomiolle. Haasteita oli jo ensimmäisellä viikolla ihan roppakaupalla, mutta kuitenkin viikon jälkeen olin valmis laittamaan viikon pakettiin, sunnuntainkin kruunasi ihana syyskelissä vietetty retkipäivä. Toisella viikolla oli ohjelmaa niin paljon, etten juurikaan ehtinyt asioita miettimään. Tai sen verran mietin, että enää ei niin paljon harmittanut ajaa tunnin tai kahden takia koululle vaan otti asian positiivisella kannalla vastaan: loppupäivän saa tehdä muita juttuja. Sunnuntain kruunasi jälleen hauska kokemus, kun olin kaverilla korumallina kuvauksissa. Lopputulemana viikko 2 siis positiivisten viikkojen purkkiin.

Olisi vain niin paljon mukavampaa olla positiivinen ja iloinen, että jatkan harjoitusta tämänkin ja toivottavasti vielä tulevatkin viikot. Siitäkin huolimatta, että en tiedä missä olen hyvä...

Siinäpä avautumista kerrakseen!

Stressin paluu

Stressi on palannut, jos ei nyt ihan yhtä pahana kuin keväällä, niin palannut kuitenkin. Kahden viikon päästä odottaa paluu kouluun ja samalla opinnäytetyön aloitus (viimeistään). Tämä lähenevä kouluun paluu on saanut taas pään ja kropan aivan sekaisin ja viimeiset kaksi viikkoa maha on ollut kipeä ja sekaisin ja ärtymystaso sadassa.

Viikon päästä on myös lääkärille seuranta-aika ja tuossa vielä jokunen viikko sitten toivoin, että olisin voinut ehdottaa jo lääkkeen poisjättämistä. Nyt kuitenkin olo on sen verran huono, että tuskin pääsen lääkkeestä eroon vielä hetkeen. Toisaalta, jos olo on lääkkeestä huolimatta lähes yhtä huono kuin keväällä, niin mitä hyötyä lääkkeestä on silloin ollut?

Ajatukset on jo ensikeväässä ja mahdollisessa valmistumisessa (jos vain saan keväälle työharjoittelupaikan) enkä malttaisi odottaa, että pääsen eroon koulusta. Normaali säännöllinen arki säännöllisine työvuoroineen houkuttelisi uskomattoman paljon. Ja sitten olisi tilaa niille omille haaveille..

Nyt kuitenkin vielä kaksi viikkoa vapaata, jolloin olisi hyvä yrittää saada olo korjaantumaan sen verran, että on voimia pakertaa koulu ja oppari kasaan. Kun osaisi edes hetken nauttia lomasta ilman, että murehtii tulevaa..

Jos vain jaksaisi urheilla ja ulkoilla, syödä hyvin ja nukkua, niin olokin saattaisi korjaantua. Huomenna tartun opparikirjoihin ja koitan tehdä työsuunnitelman alta pois. Olisi taas yksi stressin aihe vähemmän.

Siihen asti, jaksamisiin!

Joko tapahtuu?

Olen jo seonnut laskuissa monesko diettiviikko on menossa ja kun mukaan lasketaan yksi Savonlinnan reissu herkutteluineen, niin eipä tuon niin väliksikään ole. Eilen aamulla huomasin kuitenkin iloisen asian astellessani vaakalle: paino on pudonnut! Ei nyt mitään ultimaalisia lukemia, mutta lähtötilanteesta ollaan tultu alas nyt 1,5kg. Jee! Hellekelien onni on, että ei ole kamala nälkä ja vatsakin on alkanut tottumaan pienempiin annoksiin. Salaattia erilaisilla höysteillä on pääasiallinen ruokani tällä hetkellä, joinain päivinä lämmintä ruokaa, kuten eilen kun grillasin kanaa ja kasviksia.

Maha oireilee taas stressistä: enää kuukausi aikaa koulun ja opparin aloittamisen alkuun ja epäsäännölliset työvuorot. Olisi jo kiva jättää nämä stressaamiset taakse. Mutta minkäs teet. Päivä kerrallaan pärjäiltävä.

Ruokavaliosta vielä sen verran, että huomasin reissun aikana kasvoihini ilmestyneen omituista karheaa näppylää. Sitä ei silmällä juurikaan erottanut, mutta kasvoja pestessä ja rasvatessa sen tunsi. Reissussa söin mm. korppujauhoilla leivitettyjä muikkuja, croissantteja sekä ruisleipää, jossa oli vehnäjauhoja. Voisikohan olla niiden aikaansaannosta? Nyt kotona puhdasta ruisleipää syödessä ja muita viljoja vältellessä näppylät ovat hävinneet.

Tänään kävin pitkästä aikaa salilla. Viimeaikoina on jäänyt tuo liikuntakin aika vähälle. Kyllä tarkeni, mutta olipas mukavaa :)

Diettikuulumisia

Nyt olisi taas reilu viikko takana tätä diettiä. Viikossa paino on pudonnut n. 0,7kg. Ei siis mikään päätähuimaava vauhti, mutta edistystä. Ja olen ollut hieman lepsu, sillä raakasuklaata on mennyt enemmän kuin laki sallii ja ruisleipäkin on maistunut. Heti, kun piti palata takaisin töihin, ruoka-ajat on heitelleet ja niitä on jäänyt välistä. Kotona ollessa nälkä ei ole kyllä vaivannut, mutta maanantaina töissä nälkä kalvoi koko ajan. Hassua sinällään, että kulutus on kotona ollessa ollut varmasti suurempi kuin töissä..

Viikonloppuna vaatteita sovitellessa katselin tätä kroppaa kokovartalopeilistä. Ei mitään kamalan nättiä katsottavaa. Sitä on niin helppo sulkea silmänsä ja olla katsomatta itseään peilistä. Edes kuntosalin jumppasalissa ei ole peiliä. Kuntosalin puolella kylläkin.. Kropasta kyllä todellakin huomaa, että painoa on tullut keväästä 11kg lisää. Vaikka kaikki sanovatkin, ettei sitä huomaa. Kiitos hienotunteisuudesta! :)

Viimeviikon liikuntasaldo oli kuitenkin ihan kiitettävä. Kävin jumppaamassa, tanssimassa, salilla, pesin mattoja ja lenkkeilin koiran kanssa. Olenkin ajatellut, että nyt olisi hyvä aika kehittää positiivinen riippuvuus taas liikuntaan, sillä leipominen on unohdettava ainakin toistaiseksi. Jotainhan sitä on tehtävä hullunkiilto silmissä, jotta voi toisille keulia :)

Tänään olisi vuorossa taas tuo Sh'bam eli tanssillinen jumppatunti. Loppuviikosta jos koittaisi käydä taas salilla ja viikonloppuna juoksemassa.
 

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä!

No added sugar

Viimeisestä valituksesta toivuttuani olen nyt päättänyt aloittaa uudelleen sokerittoman (eli aikalailla herkuttoman) kauden. Viime heinäkuusta talvelle kestänyt lisätyn sokerin välttely oli odotettua helpompaa, joten on aika palata sen pariin. Vaaka näyttää tähtitieteellisiä lukemia ja jos annan herkuille pikkusormen, se vie koko käden.

Viikon ajan olen syönyt kuin syöttövasikka ja paino kiipesi lukemaan 65kg. Tästä olisi tarkoitus saada ainakin viisi kiloa pois, mutta mielellään vaikka 7. En edes tiedä onko se mahdollista lääkityksen aikana, mutta yrittänyttä ei laiteta. Eilen meni kotitekoista kaurasuklaakeksiä puoli pellillistä, puolikas pussi sipsejä ja mummon tekemää bostonkakkua. Illalla vatsa oli ihan tajuttoman kipeä (tai ei vatsa niinkuin normaalisti) vaan ilmeisesti minua närästi. Kamala korvennus loppui yhden Samarin-pussin jälkeen.  Nyt vasta tajusin, että olen ilmeisesti aikaisemminkin kärsinyt vastaavista oireista, mutta en ole koskaan osannut yhdistää sitä närästykseen!

Tämä on nyt julkista, joten herkuista on pysyttävä erossa. Jos näätte minua tunkemassa naamaani herkkuja, taklatkaa tai ainakin torukaa!

No added sugar for me!

Herkkuja ja vaivoja. Tai sitten ei?

Olen tässä kesäloman aikana ja ennen lomaa miettinyt taas näitä syömisasioitani. Ja olen tehnyt havaintoja, jotka eivät tee minua onnelliseksi. Ainakaan tässä elämäntilanteessa..

Sain siis lääkäriltä ohjeet painonhallintaan, joka suurimmaksi osaksi johtuu tämänhetkisestä lääkityksestä. Ehdin tuota ruokavaliota noudattamaan noin kaksi viikkoa ennenkuin kesälomani alkoi ja lähdimme reissuun. Reissussa annoin periksi syömisilleni, sillä en halunnut siitä stressiä. Painonhallinta ja kituminen saisi luvan jatkua sitten, kun ollaan palattu kotiin.

Alla olevissa kuvissa on poimintoja dieettiruoastani. Pääasiassa salaattia proteiinilla ja keittoa. Maitotuotteita rasvattomana ja maustamattomana. Ja mikä on tulos? No, paino putosi kahdessa viikossa noin kaksi kiloa. Se on jee! Mutta vatsan toiminta meni totaalisesti sekaisin. Äkilliset vatsakivut ja sekaisin menevä maha palasi takaisin. Milloin olin jumissa tai päinvastoin kaikki tuli pihalle. Olo oli todella nihkeä sen lisäksi, että koko ajan oli nälkä!

 

Kun lomalla ja ennen lomaa söin vapaasti, mitä mieli teki, oli oloni itseasiassa paljon parempi. Vatsa ei ollut kipeä, se toimi moitteettomasti eikä koko ajan tarvinnut miettiä, mitä voin ja mitä en voi vatsani takia tehdä. Mikäli lääkkeen aiheuttaman aineenvaihdunnan hidastumisen takia en olisi ruvennut lihomaan (ja tiedoksi, en todellakaan ole syönyt herkkuviikoillakaan pelkkiä kakkuja, mutta esimerkkikuvissa ne on tarkoituksella) ja olisin voinut herkutteluni voinut kuitata sillä, että liikun runsaammin, jos haluan herkutella, olisin ehdottomasti jatkanut vapaata syömistä. 

Alla olevissa kuvissa syömisiä vapaasyöntiviikoilta..

Nyt ollaan siis siinä tilanteessa, että joudun syömään "terveellisellä" tavalla kituuttaen itseni nälässä ja kärsimään vatsavaivoista laihtumisen takia. Ja laihduttamaan joudun, koska yritän saada lääkkeillä saada muuten oloni pysymään parempana ja että kykenen ylipäätään syömään.

Ei ole reilua!

Painonhallintahommia

Se alkoi meikäläisellä sitten painonhallintaviikot ja näillä näkymin ne kestävät hamaan tulevaisuuteen. Voidaan jopa puhua elämäntapamuutoksesta..

Kävin aamulla lääkärissä, sillä lääkityksen aloituksen jälkeen paino on noussut aika kiivasta tahtia. Osansa aiheuttaa lääkityksen ja sen myötä paremman unen aiheuttama lisääntynyt ruokahalu ja toisaalta lääkityksen sivuvaikutus eli hidastunut aineenvaihdunta. Kiloja on tullut talvesta +10 ja viimeisen kahden kuukauden aikana niistä 6 kg. Tämä alkaa jo vaikuttamaan siinä määrin, että vaatekaappi on laitettava pian uusiksi ellei muutosta ala tulla (työhousut piti jo viimeviikolla vaihtaa kokoa isompaan).

Lääkärin viesti oli selvä. Joko lääkitys vaihdetaan, jolloin saattaa tulla muita haittavaikutuksia tai sitten aloitan painontarkkailun ja muutan ruokavaliotani. Tarkemmin sanottuna syön samoja aineksia kuin ennenkin, mutta paaaaaaljon vähemmän ja säännöllisemmin.

Saattaa kuulostaa typerälle, että pitää käydä lääkäriltä kuulemassa, miten pitää syödä. Mutta kävinpä kuitenkin. Päivän tulisi koostua kolmesta pääateriasta, joita ovat aamupala, lounas ja kotiin tultua jokin kevyt ruoka. Tämän lisäksi kaksi välipalaa ja iltapala. Ja nämä välipalat on sitten pieniä. Aamupalasta karsitaan puolet pois, lounaasta ainakin pasta. Ja iltapalaksi jotain ihan pientä.

Ruokavalioon lisää kasviksia, lisää maitotuotteita (rasvattomia) ja mahdollisuuksien mukaan hedelmiä. Lihaa ei joka päivä ruoalla. Pasta ja riisi pois, perunaa ja kvinoaa tilalle tarvittaessa. Lautaselle lohta ja kananmunaa. Ja kasvirasvaa mielellään leivälle. Ja sitä leipää vain vähän.

Ja se herkkulakko. Se nyt on sanomattakin selvää, että se jatkuu.. tai ei kai sitä voi lakoksi kutsua, jos syö herkkuja kerran viikossa. Mutta nekin herkut nyt laitetaan syyniin eli kyseessä ei todellakaan voi olla mikään aamusta iltaan mättöpäivä.

Ja mikä pahinta, on koko ajan nälkä. Nytkin.