Tasapainoilua harrastusten välillä

Eilen koin taas ei-niin-mukavan ahaa-elämyksen, sillä olin koko sateisen päivän leiponut herkkuja ja samalla maistellut niitä ihan kiitettävästi. Herkut muuten löytyvät täältä.

Illalla salille lähtiessä olo oli kärttyinen, sillä salivaatteet (pitkät housut ja toppi) eivät meinanneet mennä päälle ja päällä sitten kiristivät ja puristivat niin paljon, ettei meinannut henki kulkea. Salilla juoksin 10 minuutin lämmittelyt ja sen jälkeen rääkkäsin jalkoja muutamissa laitteissa ja kyykkimällä kahvakuulan kanssa. Lopuksi vatsaa, selkää ja kylkiä sekä hetki venyttelyä. Saliraivoissani taas mietin, että miten hankala on sovittaa yhteen kaksi niin erilaista harrastusta. Kuntoilua olisi hyvä harrastaa, että jaksaa ylipäänsä tehdä mitään muuta ja se on joskus  jopa kivaa. Mutta sitten kun toisessa vaakakupissa keikkuu intohimo leipomiseen ja usein vielä erittäin voi- ja suklaapitoiseen sellaiseen, niin ääh! Ja kun oon siinä hyvä, leipomisessa siis. Ainakin omasta mielestä. En siis haluaisi lopettaa jotain sellaista, missä oon hyvä.

Toki voisin leipoa jotain terveellistä, muttakun se ei oo niin hyvää tai voisin leipoa vaikka vain kerran kuussa, muttakun se leipomisvimma iskee milloin sattuu. Kaikista paras vaihtoehto olisi se, että voisin leipoa toisille. Silloin pääsisin värkkäilemään herkkuja, saisin niistä kehuja, mutta sitten niitä herkkuja ei olisi pakko syödä kaikkia itse. Illalla laitoin lopun eilisestä bostonkakusta pakastimeen (eli siis yli puolet kakusta), jospa se siellä pysyisi vaikka ensiviikonloppuun (jolloin muuten satavarmana tekee mieli leipoa jotain ihan muuta). Pitäisköhän alkaa leipomaan jotain miniatyyrijuttuja, niin ei ois niin paljon syötävää. Ja kuvailla vois suurennuslasin läpi :)

Ehkä siis yritän jatkossa rajoittaa leipomista sitten vaikka yhdeksi kerraksi kuukaudessa ellei ole jotain juhlia tai muita, johon leivon muille. Ja salilla ja juoksemassa koitan käydä enemmän.

Osittain painonnousu johtuu kuitenkin lääkityksestä, mutta en haluaisi liikaa siihenkään tuudittautua. Tuskin kilot katoaa itsestään, sitten joskus, kun lääkityksestä pääsee eroon.. Ja onpahan itsellä ainakin sellainen olo, että on jotain yrittänyt asialle tehdä.

Onneksi salaatintaimet kurkkivat kasvatuslaatikosta, onpahan jotain syömistä kesäksi..

Jumppapatjakin on viimeaikoina toiminut lähinnä koirien puruleluna.. :/

Osittain lomalla

Eilen oli kevään viimeinen koulupäivä ja virallisesti olen siis kesälomalla. Omalla kohdalla tämä lomailu kuitenkin tarkoittaa sitä, että työnteko hetkellisesti lisääntyy palkkatyön merkeissä. Onneksi siitäkin on kesäloma tiedossa jo muutaman viikon päästä!

Eilinen ilta ja tämä aamu on mennut nenä kiinni tietokoneessa, kun olet yrittänyt viimeistellä asiakasprojektiani palautuskuntoon. Keskiviikkona käytiin Unnan kanssa taas lääkärissä, sillä tassu oli tulehtunut jo viime viikolla rokotusreissun aikaan, mutta en sitä silloin vielä tajunnut. Nyt koiralla kauluri ja tassua pestään ja paketoidaan ahkerasti. Ensimmäisen loma-aamun kunniaksi toinen koira päätti olla ripulilla. Hyvää lomaa minulle!

Eilen koululla vietettiin viimeistä palautuspäivää nyyttikestien lomassa. Mukavampi istua katsomassa esityksiä ja napostella samalla herkkuja. Söin pullaa (venhäjauhoista ja tavallisesta maidosta) ensimmäistä kertaa sitten viime heinäkuun ja voi taivas, miten mahtavalle se maistui!

Viimeviikkoinen moottoripyörän testaus sujui hyvin ja huomenna ajattelin treffata kaveria ajolenkin ja lounaan lomassa. Nyt viimeistelemään asiakasprojektia, jotta pääsee oikeasti lomalle!

Yöllistä muminaa ja muita stressijuttuja

Huh hei, anteeksi taas pieni tauko kirjoittamisessa. Kouluhommat tältä keväältä alkavat olla sen verran kriittisessä vaiheessa, että kaikki aika menee koneella istuessa photoshoppaamassa ja mallintamassa sekä kirjoittamassa miljoonasivuisia raportteja. Nyt kuitenkin hetken hengähdystauko koululla, kun odotan opettajaa paikalle antamaan palautetta eräästä kurssityöstä, jotta voin jatkaa sitä.

Stressi alkaa näkymään vatsan toiminnassa ja yöllisissä touhuissa. Maha on ollut viikon ajan enemmän ja vähemmän kipeä ja turvotus on taas luokkaa viidennellä kuulla raskaana. Ihan sama mitä syö tai ei syö, niin olo on sama. Olen yrittänyt pitää ruokailuvälit tasaisina, sillä ruoka-aineita enemmän olen todennut vatsaoireiden ilmaantuvan epäsäännöllisen syömisen tuloksena. Silti yhtenä kiireisenä koulu/työpäivänä ruokailuväli venyi pahimmillaan kahdeksaan tuntiin.. ja oli maha kipeä! :( Viime yönä olin jo mumissut unissani jotain epämääräistä, joten tämäkin kertoo stressitilan olevan akuutisti päällä..

Tänään olisi ohjelmassa koiran käyttäminen rokotuksessa ja illalla mahdollisesti pieni lenkki moottoripyörällä, jos uskallan lähteä ja keli sallii..

Btw, bongasin jostain lehdestä (Yhteishyvä kenties) tällaisen mainoksen.. laktoositon ja gluteeniton jäätelö, eikä siis mikään soijaversio.. täytyypä lähteä metsätämään Putteja kaupan pakastelaarista, jos kelit tästä lämpenisi :)

Voihan massu

Mitähän siitä mahasta taas kirjoittelisi?

Ensiksikin. Oon nyt kaksi viikkoa syönyt ruisleipää ja rehellisesti sanottuna en tiedä, onko olo muuttunut suuntaan tai toiseen. Tuntuu välillä siltä, että vatsan toiminta on ihan tasan kiinni korvien välistä, sillä luulisi sitä nyt ärtyvän suolen kiukkuilevan, jos puolen vuoden gluteenittoman jälkeen alkaa tempoa ruisleipää naamaansa. Vaan kun en tiedä.. Liekö koko vatsavaivaa minulla olemassakaan?

Toisekseen. Lääkäri käski kokeilla sitä ihmisten ilmoilla liikkumista, joka yleensä aiheuttaa minulle kramppeja ja vatsa menee sekaisin. No, olen nyt viimeisen kahden viikon aikana käynyt ulkona syömässä, kaverien luona kylässä, lääkärissä ja luvassa vielä työpaikan virkistymisiltaa ja mökkeilyä luokkakavereiden kanssa. Ja onko oireet vähentyneet, kun enemmän käy? No ei ole. Joka kerta juoksuttaa vessassa ja sisällä ääni huutaa apuakamalaajännittäämahaankoskeejapierettää. Ei kiva :(

Ja kolmanneksi. Vedin eilen viime kesänä kirppparilta ostetut moottoripyöräajohousut jalkaani. Tai siis lähinnä ensin yritin vetää. Ne 2e housut, jotka viime kesänä meni heittämällä päälle. Nyt ne stoppasi ensimmäisen kerran persauksen kohdalle. Aikani kiskottuani ne meni jalkaan ja - jahas - kai ne pitäs kiinnikin saada, jos meinaa lähteä mopon kyytiin. Siinäkin sitten meni hetki ja voitte vaan kuvitella, miltä tuntuu istua kaksinkerroin kyykkypyörän tarakalla liian pienissä housuissa.

Ehkä oon vaan tehnyt liikaa salilla pakaraprässiä ja kyykkyjä. Tai sitten lääkkeet turvottaa. Tai sitten oon vaan kertakaikkiaan lihonnut.

Sitäpä on hyvä miettiä, kun kiskoo jatkossa juoksulenkkarit jalkaan. Kävin eilenkin juoksemassa 2,5 km. Jos sitä kuukauden päästä menisi jo vaikka viisi :)

Uudet juoksulenkkarit

Olen monta viikkoa jo halunnut kokeilla juoksukuntoa viime kesän jäljiltä, mutta kokemuksena viisastuneena en ole lähtenyt juoksemaan vanhoilla lenkkareilla, jotka eivät todellakaan ole tarkoitetut juoksuun ja joilla viime kesänä siis juoksin sen 10 km.

Eilisen vapaapäivän kunniaksi käytiin kaupungissa [eli Matkuksessa] shoppailemassa äitienpäivälahjojoa ja muuta tarpeellista. Mukaan tarttui siis Stadiumista Adidas Boost- juoksulenkkarit. Kengillä on 30 päivän vaihto- ja palautusoikeus, mikäli käytössä toteaa, että kengät ei ole ne itselle sopivimmat. Tämä on ihan huippujuttu, sillä eihän juoksukengistä voi tietää ennenkuin niillä on aikansa juossut.

Aloitin testin eilen ja luulin jo 200 metrin jälkeen, että en jaksa juosta enempää. Kuitenkin tahdin löytyessä ja hengityksen tasaantuessa kipaisin kesän ekan lenkin, noin 2,5 km. Enempää tuskin olisinkaan tässä vaiheessa jaksanut, mutta juokseminen tuntui ihan mukavalta. Ja kengät todella hyviltä ainakin ekan lenkin perusteella :)

Nyt vain ahkerasti juoksentelemaan. Jospa se olo siitä kohenisi ja painokin alkaisi pysyä aisoissa. Hyvää vaihtelua sille pelkälle salitreenille :)